Itohan Okundaye - ihmiskaupan uhrista ihmisoikeusaktivistiksi

Nigerialainen kansalaisaktivisti Itohan Okundaye tietää omakohtaisesti, kuinka köyhyys ajaa nuoria naisia ihmiskaupan uhreiksi. Siksi hän haluaa taistella ihmiskauppaa vastaan parantamalla tyttöjen ja nuorten naisten asemaa Nigeriassa. Vuonna 2014 Suomeen saapunut Itohan toimii nyt FinnWID ry – Naiset kehitystyössä ry:n hallituksen jäsenenä ja ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntijana järjestön Toisenlaisia tarinoita -kampanjassa. Jumalan armo on ollut voima, joka on kannatellut häntä läpi vaikeiden aikojen.

Pelastusarmeijan Vaasan osastolle saapuu hymyilevä ja lämpöä säteilevä nuori nainen. Siirrymme osaston rukoushuoneeseen, jonka eheyttävässä seesteisyydessä Itohan alkaa kertoa elämäntarinaansa.

31-vuotiaalla Itohan Okundayella on ollut värikäs ja dramaattinen elämä. Hän syntyi Benin Cityssä Nigeriassa. Perhe oli suuri, hänen äitinsä oli isän kuudesta vaimosta viides. Isällä oli 12 lasta, joista Itohan oli kahdeksas, äidilleen hän oli neljäs lapsi. Perheyksikkö oli muutenkin länsimaista laajempi, sillä saman katon alla asui myös muita perheenjäseniä, kuten isän veli perheineen. Itohanin äiti huolehti perheen toimeentulosta, ja myös Itohan joutui jo nuorella iällä tekemään töitä. Iltaisin ja öisin Itohan siivosi Benin Cityn toria äitinsä kanssa, aamuisin hän pesi pyykkiä ja teki muita askareita naapurustossa. Päivät olivat pitkiä ja tulot pienet. Elämä oli sinnittelyä.

Itohan rakasti koulunkäyntiä, mutta opintojen ja yötöiden yhdistäminen oli vaikeaa, ja hän joutui lopettamaan koulun 15-vuotiaana.

– Se oli todella surullista, sillä rakastin koulua ja olin itse asiassa erinomainen oppilas. Koulunkäynnin rahoittaminen oli vain mahdotonta, Itohan toteaa.

Itohan oli aina toivonut voivansa auttaa muita ihmisiä. Hän haaveili opiskelemisesta ja lääkärin ammatista. Siihen aikaan, kun hän jätti opiskelut, hänelle tarjottiin useita kertoja työtä Euroopasta. Se tuntui keinolta toteuttaa unelmia.

– Olin siihen asti kieltäytynyt, mutta kun eräs sukulaiseni lähestyi asialla, päätin tarttua siihen. Hän vaikutti luotettavalta ja kertoi, että auttaisi matkajärjestelyissä. Tuleva palkka olisi hyvä, sen avulla pystyisin tukemaan perhettäni.

Itohan myöntää, että tulevaisuus jännitti, mutta hän ei osannut pelätä.

– Minulla oli unelmia ja fantasioita, millaista elämä tulisi olemaan. Se oli elämää mullistava tarjous, ja totta kai tartuin siihen.

Itohan ei kertonut perheelleen lähdöstä. Ainoastaan matkanjärjestäjät tiesivät – se oli osa tätä salaisuuksien verhoa, jolla ihmiskauppiaat peittelevät toimintaansa. Itohanin perhe sai tietää vasta paljon myöhemmin tyttärensä muutosta vieraaseen maahan.

– Aluksi muutin omasta kyläyhteisöstäni Lagosiin, Nigerian pääkaupunkiin, jossa kukaan ei tuntenut minua. Tämä teki heidän järjestelyistään helpompaa, sillä kukaan ei osannut kaivata minua. 

Matkan todellisuus  paljastuu

Vuonna 2006 15-vuotias Itohan Okundaye saapui monen välilaskun kautta Italiaan. Aluksi hän oli onnellinen päästyään Eurooppaan, mutta hyvin pian työsuhteen todellinen luonne – prostituutio – paljastui. Itohan sai kuulla myös olevansa matkajärjestelyistä velkaa 40 000 euroa. Velanmaksu tapahtuisi päivittäin madamelle eli nigerialaiselle naiselle, jonka alaisuudessa hän työskenteli.

– Olihan se shokki. Tämäkö on se unelmien Eurooppa? Tätäkö joutuisin tekemään? Ei minulla ollut käsitystä rahan arvosta. Kun minulle valkeni, millaisia summia asiakastapaamisesta tienaisin, järkytyin.

Itohan tajusi, että velan maksamiseen menisi vuosia, eikä kotiin lähetettäväksi jäisi juuri rahaa. Hän aloitti työt kadulla, ja kohtasi usein väkivaltaisia asiakkaita. Työ oli ahdistavaa ja vaarallista, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja.

– Se oli henkisesti hyvin rankkaa, sillä koskaan ei tiennyt, mitä voi tapahtua. Elin kuolemanvaarassa joka päivä. Siinä tilanteessa oli kuin olisin muuttunut joksikin toiseksi – katselin itseäni ulkoapäin.

Monet asiakkaat käyttivät tietämätöntä ja haavoittuvaista nuorta tyttöä hyväkseen, Itohanilla ei ollut keinoja kieltäytyä tai puuttua asioihin. Noiden vuosien aikana hän koki useamman abortin.

Itohan huokaa: – Se oli normaalia. Miten kamalaa se elämä olikaan. Riskit olivat niin suuria.

Itohanin pelkoa lisäsi se, että pian Italiaan saapumisen jälkeen hän oli jäänyt kadulla kiinni luvattomasta maassaolosta. Odottaessaan käännytystä hän loi itselleen uuden henkilöllisyyden ja haki turvapaikkaa. Saatuaan oleskeluluvan Itohan pystyi työskentelemään vapaammin. Velka ei kuitenkaan tahtonut lyhentyä, sillä hänen täytyi maksaa madamelleen velan lisäksi asumisesta, työvaatteista ja jopa kadunpätkästä, jolla päivysti. Vähäisistä itselleen jäävistä rahoista hän lähetti suurimman osan perheelleen Nigeriaan.

Kohti valoa

Työskenneltyään viisi vuotta prostituoituna Itohan sai velkansa maksettua. Madame vaati kuitenkin lisää ja uhkasi Itohanin perhettä. Itohan pääsi lopulta irti madamestaan, mutta muita töitä oli kuitenkin lähes mahdotonta löytää Italiasta, joten hän jatkoi prostituutiota. Sitten kohtalo johdatti norjalaisen miehen Itohanin luo.

– Noina päivinä joskus itkien kadunkulmassa rukoilin Jumalaa, että lähetä avukseni joku. Tapasin tämän hyvän miehen, ja hän auttoi minut pois kadulta. Jumalan tiet ovat tuntemattomat, Itohan huokaisee.

Tämän laupiaan samarialaisen ohella Itohanin elämään tuli myös toinen mies, hänen lapsensa isä. Hetken nuoret elivät rakkauden täyttämää elämää. Itohan tuli raskaaksi, mutta mies ei kuitenkaan ollut vielä valmis isäksi, ja suhde loppui.

– Koin, että tämä on kuitenkin minulle uusi alku. Päätin, että nyt elämässäni on uusi suunta.

Uusi elämä Suomessa

Italiassa Itohan haki apua ihmiskaupan uhreja auttavilta järjestöiltä, mutta niillä ei ollut tarjota hänelle kuin vähäistä materiaalista tukea.

– Poikani oli pian syntymässä, ja halusin, että hän saisi paremman alun elämälleen kuin itse olin saanut. Tiesin, että koulutus on Suomessa erinomaista, niin päätin hakea turvapaikkaa.

Itohan oli kuullut, että Suomessa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja autetaan ihmiskaupan uhreja. Hän lähti Italiasta helmikuussa 2014 ja haki Suomesta turvapaikkaa. Hänen poikansa syntyi kaksi kuukautta myöhemmin Helsingissä. Suomessa Itohan otettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, ja hän pääsi asumaan vastaanottokeskukseen Kallioon.

Ensivaikutelma Suomesta oli positiivinen: – Kaikki oli niin puhdasta ja väljää. Ihmiset vaikuttivat vakavilta ja hiljaisilta, mutta heistä välittyi myös lämpö, Itohan muistelee.

Itohanin turvapaikkaprosessi oli monimutkainen ja kesti viisi ja puoli vuotta. Hän haki Suomesta ensin turvapaikkaa ja myöhemmin oleskelulupaa ihmiskaupan uhrille. Prosessin aikana hän sai useita kielteisiä päätöksiä. Kerran hänet jo käännytettiin Italiaan. Italian viranomaiset lähettivät hänet kuitenkin samana päivänä takaisin, sillä käännytys oli valmisteltu huonosti.

– Kielteiset päätökset olivat turhauttavia. Pelkäsin niin lapseni kuin itseni puolesta, enkä tiennyt, mitä elämä toisi, jos meidät palautettaisiin Italiaan. Pelkäsin joutuvani takaisin kadulle, Itohan sanoo vakavana.

Suomen kansallinen ihmisoikeusraportoija oli suosittanut, että ihmiskaupan uhrin uudelleen uhriutumisen riski arvioitaisiin turvapaikkaprosessissa huolellisesti. Silti Itohan sai kielteisen oleskelulupapäätöksen vielä tammikuussa 2019. Itohan oli jo jonkin aikaa ollut mukana FinnWID – Naiset kehitystyössä ry -kansalaisjärjestössä, jonka Toisenlaiset tarinat -kampanjassa hän oli jakanut tarinansa. Kielteistä päätöstä seurasi nyt laaja mediahuomio. Syntyi kansalaisadressi, joka keräsi yli 5 000 allekirjoitusta, ja Maahanmuuttovirasto otti päätöksen uudelleen tarkasteltavaksi. Syyskuussa 2019 Itohan ja hänen lapsensa saivat vihdoin ensimmäisen, vuoden pituisen oleskeluluvan Suomeen.

– Se merkitsi meille aivan valtavasti. Olimme kokeneet niin paljon, ja oli koskettavaa, miten ihmiset olivat tulleet avuksemme. Olimme huojentuneita, nyt elämämme Suomessa pystyi kunnolla alkamaan. Aiemmin en voinut kunnolla opiskella tai työskennellä. Aloitin kieliopinnot, ja poikani pääsi päiväkotiin.

Toisenlaisia tarinoita

Asuessaan vastaanottokeskuksessa Helsingissä vuonna 2014 Itohan näki mielenkiintoisen ilmoituksen keskuksen ilmoitustaululla. Valokuvaaja Anna Kuokkanen etsi osallistujia turvapaikanhakijoiden elämää käsittelevää dokumentaarista valokuvaprojektia varten. Itohan oli ensimmäinen ilmoittautuja.

– Jo ensimmäisellä tapaamisella ymmärsin, että Itohanilla oli vahva tarve kertoa tarinansa, saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa asioihin. En kuitenkaan aavistanut, mihin kaikkeen tämä tapaaminen johtaisi, valokuvaaja Anna Kuokkanen kertoo Itohanista kertovan näyttelyn esittelyteksteissä.

Kun Itohan muutti Kristiinankaupunkiin, Anna tuli seuraamaan hänen elämäänsä kuukausittain. Eräällä tapaamisella vuonna 2017 heräsi ajatus laajemmasta ihmiskaupan vastaisesta työstä.

– Olin käynyt kertomassa tarinaani eri tilaisuuksissa. Tuohon aikaan Jumala oli alkanut jälleen kutsua vahvemmin, ja koin että haluan palvella Häntä jakamalla tarinaani. Koin, että haluan rohkaista muita – tämä voisi olla siunauksena monelle.

Itohan mietti projektia, jossa hän kertoisi ihmiskaupasta, ja sen rinnalla kerättäisiin varoja tyttöjen koulutukseen ja ammattiopintoihin Nigeriassa. Projektin suuruudella ei ollut merkitystä; Itohanista tuntui, että jos saisi estettyä edes yhtä tyttöä lähtemästä ihmiskauppiaiden mukaan, se olisi kaiken työn arvoista. Anna Kuokkasen kontaktien kautta löytyi FinnWID – Naiset kehitystyössä ry. Kymmenen kuukautta myöhemmin sai alkunsa Toisenlaisia tarinoita -kampanja.

Itohan on nyt FinnWID:n hallituksen asiantuntijajäsen ja toimii asiantuntijana järjestön ihmiskauppaa ehkäisevässä työssä. Toisenlaisia tarinoita -kampanjan tarkoitus on lisätä tietoisuutta Nigeriasta Eurooppaan suuntautuvasta, naisiin kohdistuvasta ihmiskaupasta sekä kerätä varoja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja naisten toimeentulomahdollisuuksien kehittämiseksi Nigeriassa.

Miksi juuri Nigeria? Lähes 80 % nigerialaisista elää alle kahdella dollarilla päivässä. Nopea väestönkasvu ja nuorten ikäluokkien suuri koko lisäävät muuttopaineita maaseudulta kaupunkeihin ja kaupungeista ulkomaille. Kaiken tämän johdosta tuhannet nuoret naiset tulevat Eurooppaan paremman tulevaisuuden toivossa ja ajautuvat ihmiskaupan uhreiksi. Esimerkiksi vuonna 2016 Välimeren kautta tuli Italiaan yli 11 000 nigerialaista naista ja yli 3 000 alaikäistä, ja määrät ovat olleet kasvussa.

FinnWid tukee Nigeriassa erityisesti tyttöjen koulutus- ja ammattikoulutusmahdollisuuksia. FinnWIDin yhteistyökumppani Benin Cityssä on kuuden kansalaisjärjestön koalitio ENCATIP. Jäsenjärjestöt ovat erikoistuneet ihmiskaupan ehkäisemiseen, tasa-arvon edistämiseen sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen. ENCATIPiin kuuluva Idia Renaissance -järjestö ylläpitää koulutuskeskusta, joka tarjoaa ammattikoulutusta ja yrittäjyystaitoja nuorille naisille. Koulutuksen jälkeen naiset ovat valmiita perustamaan yrityksen. Se on tärkeää, sillä työllistyminen on Benin Cityssä vaikeaa.

Itohan näkee, että tiedon jakamisella Suomessa on myös valtava merkitys.

– Monet tarinani kuulleet eivät ole uskoa, että tällaista voi tapahtua nykymaailmassa. Monet ovat tulleet kyynelsilmin kiittämään. Ihmiset ovat tietoisempia ihmiskaupasta, ja se koskettaa sydäntäni.

Itohan toimii myös kansainvälisessä ihmiskaupasta selviytyneiden valtuustossa, johon hänet valittiin viime vuonna. Valtuustoon kuuluu 21 ihmiskaupasta selviytynyttä henkilöä Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Valtuuston on perustanut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

– Tämä on ollut minulle merkittävä merkkipaalu. En osannut odottaa tällaista luottamuksen osoitusta, mutta olen siitä erittäin kiitollinen ja otettu. Olen tavannut mahtavia ihmisiä, ja olemme saaneet edistettyä asioita. Suhtaudun tähän suurella innostuksella.

Jumalan armosta

Nimi Itohan tarkoittaa edonkielellä Jumalan armoa. Jumala ja usko oli Itohanille hyvin merkityksellistä jo nuorella iällä.

– Olin kunnon kirkkotyttö, rakastin jumalanpalveluksia ja esiinnyin kuorossa, Itohan kertoo hymyillen.

Vaikka elämä oli äärimmäisen haastavaa, hän ei koskaan luopunut uskostaan. Se antoi hänelle voimaa selvitä eteenpäin. Ollessaan viimeistä vuotta Italiassa Itohan koki erityistä lähentymistä Jumalaan: – Tunsin, että olin syntynyt uskossani uudelleen.

Nyt Itohan kertoo, että hänen hengellinen elämänsä on vireää ja siunauksellista: – Käyn tietyissä jumalanpalveluksissa ja raamattupiireissä. Maanantaisin kokoontuva raamattupiiri on ekumeeninen, ja se on minusta kovin ihanaa, kun ihmiset eri kirkoista kokoontuvat yhteen.

Itohan kokee anteeksiannon välttämättömäksi. Hän kertoo antaneensa ihmiskauppiailleen anteeksi.

– Se oli ehdottomasti vaikeaa. Tuolloin oli muistettava se anteeksianto, jonka itse olen saanut Jumalalta. Kaiken tapahtuneen jälkeen Hän yhä rakastaa minua. Anteeksianto on matka. Koin, että jos en kykene antamaan väärintekijöille anteeksi, niin he pysyvät mielessäni ja sydämessäni – ja näin pitävät minua edelleen vankinaan. Antamalla anteeksi koen olevani vapaa.

Raamatusta Esterin tarina on erityisesti koskettanut.

– On ollut käänteentekevää lukea, miten orvosta orjatytöstä tuli kuningatar ja miten hän teki hyviä asioita. Olen sen kautta löytänyt oman elämäni polun. Tarina todistaa siitä, että vaikka mitä olisi kokenut elämässään, niin Jumala ei hylkää. Tämä raamatuntarina on inspiroinut minua vaikuttamaan ja käyttämään ääntäni.

Omistettu Herralle

Itohan asuu nyt poikansa kanssa Vaasassa. Elämä on hyvää, ja Itohan katselee toiveikkaana tulevaisuuteen. Hän on käynyt suomen kielikursseilla ja suorittaa parhaillaan ammattitutkintoa puhdistus- ja kiinteistöhuollon linjalla. Itohanin poika on ensimmäisellä luokalla ja pitää koulunkäynnistä.

– Hän puhuu paljon parempaa suomea kuin minä, Itohan naurahtaa.

Itohan jatkaa työtä ihmisoikeuksien parissa, ja tavoitteena on rekisteröidä oma hyväntekeväisyysjärjestö Nigeriassa. Itohanin sydän sykkii nuorille. – Silloin heidän elämäänsä voi vaikuttaa positiivisesti. Nuoruus on elämänmittaisen polun tärkein askel.

Kerron Itohanille Pelastusarmeijan toteuttamasta ihmiskaupan vastaisesta työstä, jota esitellään tässä numerossa.

– Kiitos kaikesta, mitä olette tehneet. Ihmiskauppa on globaali ongelma, ja sitä vastaan voidaan käydä vain verkostoitumalla, jolloin jokainen osallistuja on tärkeä.

Itohan on kirjoittanut tarinansa elämäkertakirjaksi toimittaja-tietokirjailija Kristiina Markkasen kanssa. Vuonna 2020 ilmestyi Nimeni on Itohan.

– Se oli upea projekti. Olen saanut paljon, ja olen siitä Jumalalle kiitollinen. Toivon, että lukijoille välittyy kirjasta se, miten Jumala on totta, ja miten Hän voi muuttaa elämän suunnan, ovat asiat miten huonosti tahansa. Kenties kirja rohkaisee jotakin ihmistä avaamaan sydämensä Herralle. Siksi olen omistanut tämän kirjan Jeesukselle Kristukselle.

Haastattelumme päätteeksi Itohan haluaa rohkaista jokaista lukijaa:

– Elämä voi olla vaikeaa ja voi tuntua olevan päättymässä. Silloin saattaa olla kuitenkin se hetki, jolloin elämä on vasta alkamassa. Koskaan ei kannata luovuttaa. Jumala kantaa meitä jokaista.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen & Nimeni on Itohan (Docendo 2020)

Lähteet: Nimeni on Itohan (Docendo 2020), FinnWid – Naiset kehitystyössä ry ja Toisenlaisia tarinoita

Pelastusarmeijassa vietetään kansainvälistä rukouspäivää ihmiskaupan uhrien puolesta sunnuntaina 25.9.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä