Isovanhempainvapaa: Pieni ele, suuri teko

Isovanhempainvapaa on Suomen Pelastusarmeijan Säätiön uusi, arvoihimme hyvin istuva tapa huomioida työntekijöitämme, jotka ovat saaneet iloisen perheuutisen. Tutustumme ideaan tämän työsuhde-edun takana ja tapaamme Castréninkadun yksiköstämme kaksi tuoretta isoäitiä, jotka ovat viettäneet tätä erityistä päivää.

Suomen Pelastusarmeijan Säätiöllä on käytössä työntekijöiden kannustinjärjestelmä, jonka tavoitteena on tukea Pelastusarmeijan arvojen mukaista vaikuttamista, lisätä läpinäkyvyyttä palkitsemiskäytännöissä sekä kiittää ja innostaa työntekijöitä. Kannustinjärjestelmä käsittää laajasti eri tapoja palkita ja kannustaa henkilökuntaa hyvään työsuoritukseen. Uutena työsuhde-etuna Pelastusarmeijalla on isovanhempainvapaa.

Isovanhempainvapaa on lapsenlapsen syntymän jälkeen pidettävä palkallinen vapaapäivä. Työntekijä ilmoittaa omalle esihenkilölleen lapsenlapsen syntymästä, ja sen jälkeen he sopivat yhdessä vapaapäivän ajankohdan.

– Tämä on pieni ele, jolla voi olla iso merkitys. Vapaapäivän saajalle se saattaa tuntua hyvinkin merkitykselliseltä ja tärkeältä. Lapsenlapsen syntyminen on ainutlaatuinen hetki, toteaa Pelastusarmeijan henkilöstöjohtaja Marja-Liisa Mäkelä hymyillen. – Olemme perhemyönteinen työpaikka, tämä sopii hyvin arvoihimme ja tavoitteisiimme. Tavoitteissamme todetaan, että annetaan aikaa perheille ja osoitetaan kiinnostusta. Sillä tosin viitataan tekemäämme työhön perheiden kanssa, mutta se pätee myös työntekijöitämme kohtaan.

Isovanhemmuus on ajankohtainen aihe. Pelastusarmeija on usein kulkenut etulinjassa perhe-elämään liittyvissä uudistuksissa. Pelastusarmeija oli esimerkiksi yksi ensimmäisistä tahoista, joka toi äitienpäivän vieton Suomeen. Marja-Liisa Mäkelä kertoo, että myös nyt on tavoitteena olla suunnannäyttäjä.

– Mediassa puhutaan paljon isovanhemmuudesta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa. Eduskunnassakin on esitetty, että isovanhempainvapaa olisi kirjattava ja taattava lailla. Eräs tietoliikennekonserni on tarjonnut viikon mittaista vapaata isovanhemmille. Muillakin organisaatioilla on vastaavia kokeiluja, muttei monia. Meillä on tahtotila, että haluamme osoittaa arvostusta isovanhemmuutta kohtaan. Se on perhemyönteisyyttä, ja myös viestiä ulospäin yhteiskuntaan, että jokainen syntyvä vauva on tärkeä.

Marja-Liisa muistuttaa, että vaikka tässä puhutaan lapsi- ja perhemyönteisyydestä, niin muunlaisissa elämänvalinnoissa ei ole mitään pahaa. Marja-Liisa on itse äiti, mutta isoäitiys ei ole vielä akuutti asia.

– Itse asiassa juuri keskustelin 19-vuotiaan tyttäreni kanssa 30 vuoden ikäerostamme. Jos hän saa lapsen 30-vuotiaana, olen isoäiti täyttäessäni kuusikymmentä. Ja jos lapsenlapseni puolestaan saa lapsen jälleen 30-vuotiaana, niin yhdeksänkymppisenä olen isoisoäiti, Marja-Liisa naurahtaa. – Tällä hetkellä nämä asiat siintävät kaukana tulevaisuudessa. En halua millään lailla painostaa lapsiani mihinkään suuntaan. Suunnitelmat muuttuvat, ja elämä kuljettaa. Vaikka vanhemmuus ja lapset ovat tärkeitä asioita, niin kaikille niin ei tapahdu. Toivottavasti elämän merkitys ja sisältö löytyvät tuolloin muualta. Kaikki elämä on tärkeää ja merkityksellistä.

Elämän lahja

Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikkö tarjoaa tilapäistä asumista asunnottomaksi jääneille tuen tarpeessa oleville helsinkiläisille. Tästä asunnottomuuden ensiapuna toimivasta yksiköstä kerroimme viime tammikuun lehdessä. Kyseisestä artikkelista ehkä muistat yksikön johtajan Mari Pyyhkälän. Hän sai iloisen uutisen marraskuussa, kun hänestä tuli isoäiti.

– Tämä on ollut aivan ihanaa! Kun Emma syntyi, hän oli kuin suuri lahja. En koskaan suunnitellut tai edes osannut toivoa tulevani isoäidiksi, sillä koskaan ei voi tietää, miten elämä menee. Siksi tämä on tuntunut suurelta lahjalta.

Myös Castréninkadun ohjaaja Pirjo Kosken perheeseen syntyi pieni prinsessa. Hän on Pirjon neljäs lapsenlapsi, entuudestaan hän oli mummo kahdeksan-, kuusi- ja viisivuotiaille pojille.

– Jokainen lapsi on tullut odotettuna yllätyksenä, ja jokainen on ihanasti omanlaisensa. Omien lapsieni isovanhemmat ovat aina asuneet kaukana. He ovat olleet ”kesämökkimummoja”, ja mummolaan meneminen on ollut iso juhla. Koska itse asun lasteni tavoin täällä Helsingissä, on ollut todella ihanaa saada olla osa lastenlasten tavallista arkea. Olen saanut olla mukana hoidossa. Joskus se voi olla kuluttavaakin, mutta en koskaan ole palannut väsyneenä. Vuorovaikutus lastenlasten kanssa antaa minulle niin paljon. Palaan kotiin aina voimaantuneena, Pirjo kertoo hymyillen.

Marille isoäitiys on tuore asia. Ilon ohella se on nostattanut monenlaisia ajatuksia ja tunteita.

– Isovanhemmuuteen on sisältynyt omia päänsisäisiä prosesseja – ajatuksia siitä, minkälainen isoäiti olen ja millainen haluaisin olla. Monesti isovanhemmuudesta puhutaan vain ihanana asiana, mutta kyllä siihen liittyy paljon läpi käytävää, huolia ja omasta elämänhistoriasta kumpuavia asioita. Siinä joutuu pysähtymään oman elämänsä äärelle.

Mari on ollut iloinen Pirjolta saamastaan vertaistuesta.

– Se on ollut hienoa jakamista puolin ja toisin, Pirjo toteaa Marille. – Muistan kun epäilit, että oletko lapsi-ihminen laisinkaan.

– Lapsenlapsen synnyttyä sanoit, ettei minusta tule sellaista mummua, joka päivittäin esittelee kuvia. No et esittelekään – joka toinen päivä vain! Molemmat nauravat. – Se on niin ihanaa, kun tunteet vievät!

Kysyn Pirjolta, muuttuuko moninkertaisena mummona suhtautuminen lapsenlapsen syntymään.

– Ensimmäinen on väistämättä erikoisasemassa, koska hän tehnyt minusta mummon. Jokainen lapsenlapsi on kuitenkin oma persoonansa, ja rakastan heitä yhtä lailla. Ensimmäisellä kerralla prosessi oli vain isoin, sillä se pakotti pohtimaan omaa ikääntymistä ja suhdetta omiin vanhempiin ja isovanhempiin.

Tiedustelen, miten isoäitiys eroaa äitiyteen liittyvistä tunnoista.

– Kyllä ne eroavat. Isovanhemmuudessa vastuu ei ole koko aikaa läsnä. Isoäitiys on myös pakottanut pohtimaan omaa olemista ja käyttäytymistä, sitä millaisen naisen mallin annan. Luullakseni ihan hyvän, Mari naurahtaa.

– Huomaan vertaavani lastenlapsia vanhempiinsa: ”Oi, hän on kuin isänsä pienenä.” Aika tosin kultaa muistot, ja ne muistot heijastuvat lastenlapsissa. Väsymykset ja tuskailut unohtuvat. Toivon ja uskon, että lastenlapsilleni on välittynyt tunne, että he ovat olleet hyvin toivottuja ja tervetulleita, Pirjo sanoo.

Mari ja Pirjo ovat yhtä mieltä siitä, että isovanhempana on hyvä tietää omat rajansa.

– Suhteet miniöihin ja vävyihin voivat olla monenlaisia, mutta olemme olleet onnekkaita siinä, että meillä on erittäin hyvät suhteet. Eihän meidän lapset mitään huonoa valitsisikaan! Pirjo naurahtaa. – Isovanhempana pitää osata olla myös hienotunteinen, kasvatukseen ei saa liiallisesti puuttua.

– On tärkeää tiedostaa omat rajansa. Se on asia, mitä olen paljon reflektoinut. Haluan olla apuna ja auttaa, mutten tuputtaa näkemyksiäni. Jokaisen on käytävä oma polkunsa läpi kasvattajana. Kunnioitus puolin ja toisin on tärkeää, Mari täydentää.

Koronakuplia ja puistobileitä

Marin ja Pirjon lastenlasten syntymä ajoittui tälle poikkeukselliselle ajalle, jolloin edes lähimmäisten tapaaminen ei ole ollut itsestäänselvyys. He iloitsevat siitä, että ovat saaneet lapsiltaan mahdollisuuden olla mukana pienokaisten elämässä ensikuukausina.

– Tämä pandemia on ollut mielenkiintoista aikaa. Pandemian alkaessa olin ulkomailla ja jouduin suoraan karanteeniin. Karanteenin päätyttyä poikani ja miniäni tulivat tapaamaan minua, ja siinä hetkessä he kertoivat tulevasta perheenlisäyksestä. Silloin ajattelin, että voi kauheaa, enhän pääse edes halaamaan poikaani. Emma syntyi viime marraskuussa. Siitä olen ollut aivan loputtoman kiitollinen, että he ovat antaneet minun tavata lapsenlastani. Olemme olleet omassa kuplassa. Työn ohella muita ihmisiä en ole pahemmin tavannut. Olen kiitollinen, että he ovat luottaneet minuun. Perheet, jossa näin ei ole käynyt, ovat olleet mielessäni, Mari kertoo, ja Pirjo myöntää heillä tilanteen olleen samankaltainen:

– On ollut ihanaa, kun olen saanut käydä vauvaa katselemassa ja haistelemassa. Se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys. Onhan tämä pandemia aiheuttanut muutoksia, esimerkiksi synnytyslaitokselle eivät päässeet muut kuin vanhemmat. Kuluneiden kuukausien aikana olemme tavanneet hiukan säännöstellen. Miniälläni on poikkeuksellisen laaja ja läheinen suku, joten esimerkiksi syntymäpäiväjuhlilla vieraita on jaettu pienempiin ryhmiin. Pikkuneitiä lukuun ottamatta lastenlapseni ovat syntyneet keväällä, joten jo pari vuotta on pidetty puistobileitä, Pirjo naurahtaa.

Pieni ele, suuri tunne

Palataanpa tämän artikkelin alkuperäiseen aiheeseen eli isovanhempainvapaaseen. Mari ja Pirjo ovat ensimmäisten joukossa käyttäneet tätä työsuhde-etua.

– Viime syksynä säätiöllä työstettiin uutta kannustinjärjestelmää. Suunnitteluvaiheessa se tuli meille yksikönjohtajille kommentoitavaksi. Olin juuri kuullut tulevani mummuksi, niin totta kai bongasin asian heti, Mari naurahtaa. – Tämä on todella ihana ja lämmin työsuhde-etu. Meitä ei kunnioiteta vain työntekijöinä, vaan myös ihmisinä. Erityisesti näin koronavuonna töitä painaessa tällainen huomioiminen on tuntunut hyvältä. Se on pieni ele, mutta arvostan sitä paljon. On hienoa, että ikääntymistä ja isovanhemmuutta arvostetaan.

Pirjo jakaa Marin ajatukset.

– Olen kaikille mainostanut, miten hieno ele tämä on. Hyvin edistyksellistä. Ystäväni ovat olleet hyvin otettuja kertoessani tästä. Se kuvastaa sitä, että olemme ihmisiä, joilla on myös elämä työn ulkopuolella, ja se on tärkeää. Tämä on perheyhteyden vaalimista. Arvostan saamiamme etuuksia, sillä ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tänä päivänä edes itse työ ei ole itsestäänselvyys.

Mari piti isovanhempainvapaan keväällä naistenpäivänä. Miniä järjesti päivälle erityistä ohjelmaa.

– Hän oli sitä mieltä, että minun olisi tuolloin tultava ehdottomasti heille. En saanut nukkua tätä vapaapäivää, Mari nauraa. – Tosin ei se ollut tarkoituskaan. Sain valita vauvalle aamulla vaatteet. Se oli pieni, mutta valtavan lämmin ele. Naistenpäivän kunniaksi meillä oli kukkia, ja joimme pullakahvit. Kävin myös pariin otteeseen Emman kanssa vaunulenkillä. Se oli todellinen isovanhempainpäivä minulle.

Mari ja Pirjo kertovat, että korona-aikana isovanhemmuuden merkitys on heidän elämässään vain kasvanut.

– Monien arjen ilojen, kuten teatterien, konserttien ja matkustamisen jäätyä pois perheyhteys on tuntunut entistä tärkeämmältä, samoin hyvä työyhteisö ja työilmapiiri. Kun ystäväkontaktit ovat minimaalisia, työkaverit ovat olleet entistä tärkeämpiä.

Elämme vuoden viimeistä neljännestä, ja joulukin siintää horisontissa. Marille viime joulu oli ensimmäinen mummuna.

– Tänä jouluna Emma on jo hiukan isompi, joten se tulee varmasti tuntumaan erityiseltä. Viime vuonna söin jouluruokani pienen käärön levätessä sylissäni, Mari muistelee lämmöllä.

Pirjolle joulu on juhlana merkityksellinen, mutta sen ajankohta ei: – Olen tehnyt kaiken ikäni kolmivuorotyötä, joten meillä joulunvieton ajankohta on saattanut vaihdella. Siihen on meillä totuttu. Poikani ja miniäni haluavat myös antaa aikaa tasapuolisesti kaikille isovanhemmille. Miniän isä asuu Kuopiossa, ja äiti täällä Helsingissä. Tavalla tai toisella joulutunnelma kuitenkin koskettaa aina. Kyllähän ne lastenlasten ensimmäiset joulut jäävät kirkkaimpina muistoihin.

Kiitän Maria ja Pirjoa haastattelusta. Hyvästellessämme heidän mieleensä muistuu vielä isoäitiyden muuttuminen.

– Nykyajan mummous on hyvin erilaista kuin ennen vanhaan, tänä päivänä mummotkin käyvät töissä, Mari toteaa hymyillen.

– Ja mummo voi olla väsynytkin töistä! Pirjo naurahtaa ja jakaa lopuksi pienen tarinan: – Lastenlapset olivat päässeet miniän äidin työpaikalle, ja he kovasti pyysivät, että pääsisivät käymään täälläkin. Kerroin, missä työskentelen ja miksi se olisi hiukan hankalaa. Lapsenlapseni totesi: ”Sinulla on sitten erikoinen työpaikka.” Kerran kesäaamuna kun oli hiljainen hetki, he pääsivät piipahtamaan. Miten tärkeältä se heistä tuntui! Nyt he kertovat tietävänsä asunnottomuudesta kaiken, Pirjo päättää hymyillen: – Lasten arvopohja kasvaa jo varhain.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Mari Pyyhkälän kuva-albumi

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä