Ihmiskauppa Virossa: Yksikin uhri on liikaa

Elokuun Sotahuudossa kerroimme Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisesta työstä Suomessa. Nyt tutustumme tilanteeseen territoriomme toisessa kotimaassa, Virossa. Erityisesti työperäinen ihmiskauppa on laajalle levinnyt ongelma. 

– Monet eivät käsitä, että he ovat ajautuneet ihmiskaupan uhreiksi lähtiessään töihin ulkomaille vailla vakuutuksia tai kirjallista sopimusta, toteaa luutnantti Anneli Aavik, Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa.

Ihmiskauppa on ongelma, jolta ei voi sulkea silmiään. Myös 1,3 miljoonan asukkaan Virossa ihmiskauppa on todellinen ongelma. Vuosina 2005–2013 yli 4 600 ihmistä otti yhteyttä neuvontalinjaan ihmiskauppaan liittyvissä kysymyksissä, ja 2008–2013 tunnistettiin vajaat 400 uhria. Vuosina 2011–2013 annettiin tuomio 91 ihmiskauppaan liittyvässä rikoksessa. Viime vuosina luvut ovat olleet kasvussa, ja suurin osa tapauksista ei tule koskaan esille.

– Vaikka luvut eivät tunnu massiivisilta maailman mittakaavassa, niin ne ovat kuitenkin suuria – ja yksikin uhri on liikaa, toteaa luutnantti Anneli Aavik, Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn yhteyshenkilö Virossa.

Kuka tahansa voi olla ihmiskauppaaja

Työperäinen ihmiskauppa on Viron suurin ongelma, sillä nuoret haluavat matkustaa hyväpalkkaisiin töihin muun muassa Skandinaviaan, Isoon-Britanniaan ja Australiaan. He eivät tule tarkistaneeksi työtarjouksen todenperäisyyttä.

– Monet eivät käsitä, että he ovat ajautuneet ihmiskaupan uhreiksi lähtiessään töihin ulkomaille vailla vakuutuksia tai kirjallista sopimusta. He eivät myöskään kerää eläkettä, sillä he eivät maksa työstä veroja. Monet kokevat työperäistä hyväksikäyttöä, jossa virolaiset firmat tarjoavat heitä halpana työvoimana. Monet näistä miehistä eivät koe olevansa uhreja, sillä he saavat työstä parempaa palkkaa kuin saisivat Virossa. He eivät näe asiaa ongelmana, joten siitä on heidän kanssaan hyvin vaikea puhua. He myös pelkäävät puhua, sillä silloin he ovat vaarassa menettää työnsä.

Anneli paljastaa, että hänen silmänsä ovat avautuneet siihen, että Virossa esiintyy myös ihmiskaupan muita muotoja, kuten prostituutiota, pakkoavioliittoja ja rikoksiin pakottamista. Näistä hänellä on henkilökohtaista kokemusta:

– Minulla oli kontakti naiseen, joka oli lukittuna omaan makuuhuoneeseensa poikaystävänsä toimesta. Häntä myytiin Tallinnassa vieraileville turisteille. Silti hän ei pitänyt itseään uhrina, vaikkei koskaan saanut itse korvausta. Hän vain totesi, että ne olivat kommunikaatiovaikeuksia hänen ja poikaystävän välillä. Virossa seksin myyminen ei ole rikos, mutta toisten myyminen on, eikä hän halunnut poikaystävänsä joutuvan vaikeuksiin.

– Toisessa tapauksessa olin tietämättäni puhelinyhteydessä ihmiskauppaajan kanssa. Eräs naishenkilö soitti minulle vankilasta ja pyysi apua saadakseen alusvaatteita ja hygieniatarpeita. Hän kuulosti hyvin suloiselta ja herkältä. Päätimme auttaa. Lähetimme hänelle pari pakettia, mutta hän ei koskaan saanut niitä, sillä vankilan henkilökunta päätti, ettei hän ollut oikeutettu saamaan niitä. Nainen soitti minulle useita kertoja päivässä. Eräällä kerralla hän kuulosti hyvin aggressiiviselta. Päätin googlettaa hänen nimensä, ja kävi ilmi, että hän oli johtanut ihmiskaupparinkiä, jossa hän valmensi 16-vuotiaita poikia tekemään rikoksia puolestaan. Pojat tekivät murtoja eläkeläisten koteihin ja ryöstivät heitä veitsellä uhaten. Tämä nainen omisti pienen puodin, jossa nämä vanhemmat ihmiset kävivät hänen asiakkainaan. Hän siis tunsi rikosten uhrit. Tuona hetkenä ymmärsin, että kuka tahansa voi olla ihmiskauppaaja.

Ihmiskauppaa löytyy kautta maan, niin Tallinnasta, Tartosta kuin muistakin kaupungeista.

– Venäjän rajan läheisyydessä toiminta on aktiivisempaa. Yksi erityinen Itä-Virumaalla ilmenevä ihmiskaupan muoto on nuorten naisten myyminen morsiamiksi rikkaille kyproslaisille. Vuonna 2015 kaksi naista tuomittiin usean tytön välittämisestä Kyprokselle. Nämä naiset saivat 2 000 euroa tytöltä. On surullista, kuinka naiset luottavat sokeasti toisiin naisiin. Miesten kanssa naiset ymmärtävät olla varuillaan, mutta kun nainen lupaa asioita, niin sitä ei kyseenalaisteta. Ja ihmiskauppaaja voi tosiaan olla kuka vain, niin mies kuin nainenkin.

Informoivaa työtä

Anneli Aavik kertoo, että hänen työnsä painopiste on informoivassa, ehkäisevässä työssä.

– Puhun asiasta osastoissa. Taidan itse asiassa ärsyttää ihmisiä kysymällä jatkuvasti aiheesta, Anneli naurahtaa ja sitten vakavoituu: – Haluan heidän ymmärtävän, että tämä on todellinen ongelma, jota tapahtuu kaikkialla. Monet kuvittelevat, että se on menneisyyden varjoja. He järkyttyvät, kun kerron, että maailmanlaajuisesti ihmiskaupan uhreja on yli 40 miljoonaa.

Anneli on mukana Pelastusarmeijan Euroopan laajuisessa ihmiskaupan vastaisen työn verkostossa sekä Suomen ja Viron yhteisessä ihmiskaupan vastaisen työn työryhmässä, mutta Virossa hän toimii tällä hetkellä yksin.

– Toivon, että voin kouluttaa tai ainakin informoida muita upseereita, erityisesti Itä-Virumaan alueella, jossa ongelma on suurin.

Kouluvierailut Anneli kokee hyväksi tavaksi lisätä tietoisuutta.

– Erityisen haavoittuvaisessa tilanteessa ovat vähävaraiset, englantia puhumattomat nuoret, jotka eivät ole selvillä oikeuksistaan eivätkä siitä, että Euroopassa on epärehellisin keinoin toimivia yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita palkkaamaan heidät. He ovat minun ensisijainen kohteeni.

Yhtenä rintamana

Virossa toimii Pelastusarmeijan lisäksi kolme ihmiskaupan vastaista työtä tekevää organisaatiota. Living for Tomorrow pyörittää vuorokauden ympäri toimivaa neuvovaa puhelinta, kouluttaa ammattilaisia ja järjestää tietoisuutta lisääviä tapahtumia. Eluliin tarjoaa juridista, psykologista ja henkistä tukea ihmiskaupan uhreille ja potentiaalisille uhreille. Heillä on myös naisten tukikeskus. Viron ihmisoikeuksien keskus keskittyy parantamaan maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tekee ehkäisevää työtä ihmiskaupan parissa.

– Olen kontaktoimassa näitä organisaatioita selvittääkseni millainen tilanne on, ja millaisia toimia Virossa tehdään. Tiedustelen myös, miten me Pelastusarmeijana voisimme auttaa, Anneli paljastaa.

– Vasta nyt Viron yhteiskunta on heräämässä tilanteen vakavuuteen. Tänä vuonna Viron poliisi perusti oman, pienen ihmiskaupan vastaisen yksikkönsä. Kesti kauan, ennen kuin ”ihmiskaupan uhri” edes sai juridisen merkityksen, nyt se on osa termistöä.

Anneli näkee, että ihmiskauppa ei tule tulevaisuudessa ainakaan vähenemään.

– Joka vuosi tulee esiin uusia ihmiskaupan muotoja. Kun kehittelemme tapoja estää tai vähentää sitä, niin myös tekijät kehittyvät. He eivät ole tyhmiä, vaan kekseliäitä ja älykkäitä.

Lapsia on varoitettava

Puhuimme elokuun lehden ihmiskauppa-artikkelissa groomingista eli alaikäisen valmistelemisesta seksuaaliseen hyväksikäyttöön luomalla lapseen kiintymys- ja luottamussuhde. Anneli on huomannut, että se on myös Virossa olemassa oleva ilmiö.

– Huolestuttavinta on, että lasten lisäksi monet vanhemmat ovat täysin tietämättömiä vaaroista. He eivät tiedä, mitä lapset puhelimillaan tekevät ja keihin he pitävät yhteyttä. He eivät ymmärrä, että internetissä on monia aikuisia, jotka esittävät alaikäistä. Emme voi pakottaa vanhempia tarkistamaan lastensa puhelinta, mutta voimme kehottaa heitä opettamaan lapsia olemaan varovaisia keskustellessaan tuntemattomien ihmisten kanssa internetissä. Monet eivät käy läpi näitä keskusteluja – huomasin tämän tiedustellessani asiaa lasten leirillä.

– Pari vuotta sitten tuli esiin tapaus, jossa nuori tyttö joutui setänsä myymäksi. Hän myi tyttöä ystävilleen ja piti tyttöä huumattuna. On valitettavasti näitä tapauksia, joissa sukulaiset kauppaavat lapsia. Se on sydäntä särkevää pahuutta.

Viha ei ole vastaus

Mitä voisimme itse kukin tehdä?

– Olla tietoisia ja tarkistaa, että myös ystävämme tietävät ihmiskaupan olemassaolosta ja vaaroista. Ole myös tietoinen palveluista, joita käytät. Haluamme kaiken halvalla ja nopeasti, emmekä aina kyseenalaista, millä hinnalla se tapahtuu.

– Suurin aseemme on ehkäisevä työ. Ei ole uhria, jos olemme onnistuneet estämään tilanteen. Olisin myös hyvin kiitollinen, jos ihmiset tukisivat tätä tärkeää työtä toteuttavia organisaatioita. Työ on vaikeaa ja resursseja vievää.

Lopuksi Anneli haluaa tuoda rukouksen piiriin niin uhrit kuin pahantekijätkin.

– Kuulostaa oudolta pyytää rukousta pahantekijöiden puolesta. Mutta myös heidän puolestaan olisi hyvä rukoilla, jotta he näkisivät tekemänsä pahan. Usein taustalla on monenlaisia elämänvaiheita: he voivat esimerkiksi olla itse ihmiskaupan uhreja, jotka ovat sitten ajautuneet pyörittämään bisnestä. Ymmärrän, että tämä on paljon pyydetty, sillä ihmiset vihaavat ihmisiä, jotka tekevät toisille pahaa. Mutta haluan uskoa, että viha ei ole vastaus.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä