Ihmisen osa

Perjantaina 21.12. elokuvateattereihin saapuu elämänmakuinen elokuva Ihmisen osa. Lämminhenkinen draamakomedia kertoo etääntyneen, rikkinäisen perheen yllättävästä lähentymisestä: siitä, miten valheiden vyyhti vähän kerrallaan aukeaa ja lähimmäisenrakkaus voittaa. Pelastusarmeija on elokuvan levitysyhtiön B-Plan Distributionin arvoyhteistyökumppani. Sotahuuto pääsi keskustelemaan elokuvan ohjaajan Juha Lehtolan kanssa elokuvasta, sen taustoista ja sanomasta.

– Elokuvalla on ennen kaikkea positiivinen sanoma. Se kehottaa olemaan aito ja valmis hyväksymään apua. Ihmiset ovat välittävämpiä ja rakastavampia kuin usein uskommekaan, muistuttaa ohjaaja Juha Lehtola.

Juha Lehtola (52) on pitkän linjan käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on ohjannut muun muassa kokoillan elokuvan Aikuisten poika (2014) ja TV-sarjoja Rakkauden nälkä (2007), Tehdas (2012) ja Rakkaus ja laki (2017). Käsikirjoituksia on syntynyt muun muassa TV-elokuviin Pala valkoista marmoria (1998), Nainen kedolla (2003), Kohtuuttomuuksia (2016) ja yhdessä Tuomas Kyrön ja Tiina Lymin kanssa viimevuotiseen elokuvaan Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

Rakkaus elokuviin syntyi jo nuorena.

– Isä oli elokuvakriitikko ja lehdistönäytökset olivat hoitopaikkani, Juha toteaa hymyillen. – Olin aina isäni mukana. Lisäksi teini-iässä olin mukana elokuvakerhossa, parhaimmillaan kävimme ystävieni kanssa katsomassa neljä elokuvaa saman illan aikana.

Opiskelupaikkaa päättäessä veri alkoi kuitenkin vetää teatterin puolelle.

– Teatteri oli ensirakkauteni siinä mielessä. Mennessäni Teatterikorkeakouluun unohdin elokuvat moneksi vuodeksi. Olen miltei vuosittain toiminut opettajana Teatterikorkeakoulussa, minulla on hyvin lämpimät välit sinne.

Juhan opiskeluaikana elokuvaohjaaja Matti Ijäs houkutteli hänet tekemään elokuvakäsikirjoitusta.

– Hänen vaikutuksestaan siirryin hiljalleen takaisin elokuvan puolelle, mutta siirtymä näytelmän kirjoittamisesta elokuvakäsikirjoittamiseen ei ole mutkaton. Kun kirjoittaa näytelmää, on löydettävä pakottava syy, miksi ihmiset puhuvat, kun kirjoittaa elokuvaa, on löydettävä syy, miksi ihmiset ovat hiljaa. Ijäkselle toimin myös apulaisohjaajana, joten tavallaan hänen viittansa takaa aloin itsekin ohjata.

Millaiseksi ohjaajaksi Juha kuvaisi itseään?

– Arvelen, että olen hyvin näyttelijälähtöinen ohjaaja, se on peruja teatteritaustastani. Pidän hullulla tavalla huolta siitä, ettei näyttelijän työ vuotaisi. En osaa itse näytellä tai käskyttää miten näytellä, mutta olen hyvin hyvin avoinna sille, mitä näyttelijät tekevät. Haluan luoda heille itseluottamusta ja uskoa roolisuoritukseensa.

Romaanista elokuvaksi

Ihmisen osa on syntynyt Kari Hotakaisen romaanin innoittamana. Kirjasta on tehty lukuisia näyttämösovituksia, muun muassa Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen teatteriin. Romaani on käännetty myös kymmenelle kielelle. Elokuvaan Juha Lehtola loi käsikirjoituksen yhdessä Kari Hotakaisen kanssa. Heille oli alusta asti selvää, että elokuva tulisi poikkeamaan suuresti alkuperäisestä romaanista. Esimerkiksi päähenkilö vaihtui Salme-äidistä perheen poikaan Pekkaan.

– Aloimme koostaa elokuvaa romaanin hengessä. Elokuvassa on paljon uusia tilanteita ja henkilöitä. Henkilökohtaisesti en pidä elokuvista, jotka vain toistavat romaania. Elokuva häviää kuitenkin aina rikkaudessaan romaanille. Siksi käytimme sitä vain sytytyslankana ja kivijalkana, jonka päälle rakentaa. Istuimme Karin kanssa kuukausien ajan työhuoneessa tehden täysiä työpäiviä. Yhteistyö oli helppoa, sillä olemme jo niin läheisissä väleissä, ettei meidän tarvinnut olla vieraskoreita ja pystyimme kertomaan suoraan, jos jokin ei toiminut.

Etääntyneet perheet

Ihmisen osa on elämänmakuinen draamakomedia etääntyneen perheen yllättävästä lähentymisestä.

Elokuvan keskiössä on veijarimainen Pekka Malmikunnas (Hannu-Pekka Björkman), konkurssin kokenut varaton bisnesmies, joka vanhemmilleen (Leena Uotila, Asko Sarkola) ja sisaruksilleen (Ria Kataja, Armi Toivanen) uskottelee olevansa edelleen menestyksekäs toimitusjohtaja, jolla on koti, lennokas työ, rakastava naisystävä ja paljon varakkuutta. Todellisuudessa Pekka asuu purettavassa ostoskeskuksessa vailla työtä, rahaa tai rakkautta. Elokuvan edetessä valheiden vyyhti vain syvenee. Elokuvan draama käynnistyy, kun vanhemmat Salme ja Paavo kyllästyvät siihen, ettei lapsia saa puhelimitse kiinni, ja he päättävät lähteä kaupunkiin heitä tapaamaan. Paljastuu, että salaisuuksia ja ongelmia on muillakin kuin Pekalla…

Elokuva sisältää aika mustaakin huumoria, millaista oli tämän tasapainottelu tarinankerronnassa?

– Se oli keskeinen haaste. Erityisesti leikkauspöydällä piti olla kieli keskellä suuta, ettei elokuva kääntyisi liialliseksi hassutteluksi tai farssiksi, muttei myöskään liialliseksi maailmantuskaksi. Elokuvan hahmot eivät ole täysin realistisia, vaan tyyliteltyjä. Tavoitteemme oli, että hahmot ovat rakastettavia, mutta niin, että kiintymys heitä kohtaan kasvaisi tarinan edetessä.

Juha kertoo, että elokuvan perusajatus lähti hajonneesta perheyhteisöstä.

– Koen, että se on suomalaisille tunnistettavaa. Täällä kovin monessa perheessä koetaan etääntymistä. Olimme juuri Tallinnassa kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja aihe aiheutti kovasti puhetta yleisökeskusteluissa. Oli jännittävää, miten kiihkeäksikin tämä suomalaisen perhedynamiikan pohtiminen siellä yltyi!

– Maaseudun ja kaupunkien välisen eron kasvu on edesauttamassa asiaa nuoremman sukupolven muuttaessa kaupunkeihin. Fyysinen etäisyys luo emotionaalista etäisyyttä. Toki ei rakkauskaan tarkoita sitä, että aina pitäisi olla yhdessä. Rakastan veljeäni, mutta en halua nähdä häntä joka päivä! Juha naurahtaa.

Juha on aina ollut kiinnostunut perheistä ja perheyhteyksistä. Yhteiskunnan pienimmässä yksikössä, perheessä, on mielenkiintoista dynamiikkaa.

– Perhesuhteet voivat olla niin absurdeja. Pienestä asiasta voi nousta suhteeseen kiila, joka johtaa vuosikymmenien riitoihin tai puhumattomuuteen. Tämä on traagista.

Juha itse menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa, kun hän oli 29-vuotias. Suhde omiin vanhempiin oli hyvä, ja välillä iskee kaipuu.

– Mieleen nousee naiiveja ja nostalgisiakin ajatuksia, kuten ”kunpa äiti olisi näkemässä tämän ensi-illan”. Ajatellessani vanhempiani mieleen nousee hyviä tunteita. Luullakseni olin rakkaudella kasvatettu lapsi.

Hyvä puhumaan, huono kommunikoimaan

Veijarimainen Pekka Malmikannas on elokuvan keskushenkilö, jonka ympärille valheiden vyyhti kiristyy. Miten Juha kokee elokuvansa päähenkilön?

– Hän elää kehittelemiensä valheiden verkossa. Mutta hän ei ole sosiopaatti tai narsistinen valehtelija vaan mies, joka kompuroi omaan ylpeyteensä. Hän kertoo valheen, ja sitten joutuu keksimään uuden valheen paikatakseen edellistä. Salaisuuden paljastuminen on vain ajan kysymys.

– Hän on oman ylpeytensä vanki. Hän ei suostu vastaanottamaan apua sosiaalihuollosta tai edes ystävältään. Olen tavannut tuollaisia miehiä, ja olen itsekin jossain määrin samanlainen. Väittäisin, että jos minulta menisi kaikki, niin Pekan tavoin ostaisin hyvä puvun, jotteivät muut näkisi tilaani. Se on täysin typerää, mutta inhimillistä.

– Miehet eivät useinkaan kykene näyttämään heikkouttaan ja se on iso, iso ongelma. Tekisi mieli sanoa niin itselleni kuin monille muillekin miehille: ”Relaa!” Heikkouden näkee aina. Mitä enemmän sitä yrittää peittää, sitä selvemmin se nousee pintaan.

Miksi uskot, että tilanteen myöntäminen on niin vaikeaa Pekalle?

– Hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että puhuisi totta. Hän kovasti pelkää toisten arvostelua. Hän elää omien valheiden keskellä, totuus syvällä sisällään, kunnes lopulta räjähtää.

– Mutta toisaalta uskon, että Pekalla on myös vähän hauskaa, kun hän onnistuu valheissaan – kuten elokuvan alussa pummattuaan hautajaisten jälkeisen aterian. Pekka on myös hyvä suustaan ja selvittää puhumalla itsensä ulos pinteistä. Olen sanonutkin, että elokuva kertoo ihmisistä, jotka ovat hyviä puhumaan, mutta huonoja kommunikoimaan.

Pohdimme, miksi Suomessa asemaa ja yhteiskuntaluokkaa arvostetaan niin kovin korkealle.

– Meillä on niin korkea työkuri ja -moraali, liekö johtuen sodista ja sotakorvauksista. Suhtaudumme työhön aivan liian arvottavana asiana. Ihmisen pitää saavuttaa ollakseen jotain, se on ankara ajatus. Olen omalle pojalleni yrittänyt opettaa, että tee työsi, mutta muista ettei se ole koko elämä.

Kohdataan ihminen ihmisenä

Mikä välittyy elokuvasta, ja mikä meille Pelastusarmeijana on tärkeää, on lähimmäisenrakkaus. Tiedustelen Juhalta, miten voisimme lähimmäisinä toimia paremmin.

– Oho! Tähän on vaikea vastata, koska pitäisi vastata joko yhdellä yleistävällä sloganilla tai kahdeksan tunnin syvällisellä keskustelulla. Kahdeksan tunnin keskustelu tästä aiheesta olisi kyllä varsin mielenkiiltoinen! Juha toteaa hymyillen ja hetken pohdittuaan jatkaa:

– Meillä on kauhean kova kiire puhua, mutta meillä pitäisi olla aikaa kommunikoida. Sitä elokuvakin yrittää sanoa. Otetaan rauhallisemmin ja yritetään samaistua toisiimme.

Keskustelumme siirtyy avunpyytämiseen ja tarjoamiseen. Se ei ole aina niin mutkatonta…

– Vaimoni on maalta. Hänelle avunpyytäminen sukulaisilta on itsestään selvää. Hän osaa pyytää apua ja kokee yhteisöllisyyttä. Minulle keskikaupungissa syntyneenä se tuntuu hankalalta, toisten vaivaamiselta. Tämä tuo välillä ongelmia parisuhteeseemme. Yritän oppia vastaanottavaisemmaksi.

Asia eivät myöskään ole niin monimutkaisia tai hankalia kuin ihmiset niistä itselleen tekevät.

– Elokuvassakin kun Pekka lopulta kertoo totuuden, niin eihän perhe ole moksiskaan. Ihminen tekee ongelmistaan isompia ja toisista armottomampia kuin he ovat. Oman heikkouden tunnustamisen vastaanotto onkin usein päinvastainen – empaattinen ja lämmin. Ne ovat ihmisten välisen yhteisöllisyyden hienoja kokemuksia.

Pelastusarmeijakaan ei ole Juhalle vieras. Kenraali Jarl Wahlström on itse asiassa hänelle kaukaista sukua.

– Jarl oli tätini miehen isä, joten lapsena olen jo saanut tietää Pelastusarmeijan toiminnasta. Tänä päivänäkin arvostan sitä, mitä Pelastusarmeija tekee.

– Avun tarjoaminen on myös rohkeutta. Se on itsensä paljastamista ja toisen ihmisarvon kunnioittamista

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen, Kuokkasen Kuvaamo / Bufo ja Asta Kiema                   

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä