Grooming: vastuu on aina tekijän – ei koskaan lapsen

Pelastusarmeija järjesti 27.6. Suomi-areenalla paneelikeskustelun aiheesta ”Nuoruus kaupan – groomingin vaarat”. Mitä on grooming, ja mitä voimme tehdä sen estämiseksi? Voiko oma lapsesi joutua uhriksi? Näihin kysymyksiin oli vastaamassa asiantuntijapaneeli. Tässä artikkelissa pääset tutustumaan keskustelun pääkohtiin, ja koko keskustelun voit katsoa MTV3 Katsomo-palvelusta.

Grooming on ihmiskaupan muoto, jossa hyväksikäyttäjät pyrkivät hyötymään lasten ja nuorten luontaisesta hoivan ja huomion tarpeesta. Valitettavan moni nuori on joutunut huomaamaan, että hänestä on tullut hyväksikäytettyä kauppatavaraa. Tämä on niin yleistä, että kysymys ei ole: jos lapsesi joutuu kohtaamaan ilmiön, vaan kun lapsesi kohtaa sen.

Grooming on manipulatiivinen prosessi, jossa groomaaja ottaa yhteyttä lapseen esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Usein prosessi alkaa lapsen kehumisella ja lapsen kuvan kommentoinnilla. Prosessin osana voi olla esimerkiksi ystävällisyyttä, hellyyttä ja lahjojen antamista. Yleensä lapsi on hyvässä uskossa ja vapaaehtoisesti luomassa suhdetta groomaajaan. Groomaaja voi olla myös lapselle entuudestaan tuttu henkilö.

Nuoruus kaupan – groomingin vaarat

Suomi-areenan Kaupungintalon pihan lavalla keskustelua juonsi Pelastusarmeijan ylisihteeri, majuri Saga Lippo. Vilkasta ja mielenkiintoista keskustelua olivat käymässä seksologi Lotta Pihlava, Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Milja Vuorio, Pelastakaa Lapset ry:n Lasten suojelun ja Nettivihjeen kehittämispäällikkö Tanja Simola ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Pelastusarmeijan nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen yhteyshenkilö Sari Vanha-Perttula.

Saga: Miten grooming näkyy sinun työssäsi?

Sari: – Olen toiminut useamman vuosikymmenen varhaiskasvatuksen parissa. Viime vuonna aloitin Pelastusarmeijalla, ja sen yhteydessä olen tutustunut koululaisten ja lukiolaisten nettikäyttäytymiseen. Yllätyin ja hämmästyin, miten paljon tätä teemaa nousi esiin.

Lotta: – Olen yli kymmenen vuotta työskennellyt lasten ja nuorten parissa, jotka ovat joutuneet groomingin kohteeksi. Lisäksi olen käynyt puhumassa lapsille ja nuorille itsemääräämisoikeudesta ja opettanut heille turvataitoja.

Milja: – Työskentelen lasten ja nuorten tutkintayksikössä, ja yksikkömme on päivittäin tekemisissä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kanssa. Usein grooming näyttäytyy meille valmistelurikoksena, lapsen houkutteluna seksuaalisiin tarkoituksiin. Usein teko on edennyt niin pitkälle, että rikosnimike on jo vaihtunut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sen yritykseen.

Tanja: – Pelastakaa Lapset ry kiinnitti huomion jo 20 vuotta sitten digitaalisiin ympäristöihin ja siellä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan. Olemme ylläpitäneet yli 20 vuotta matalan kynnyksen vihjepalvelua nettivihje.fi, minne kuka tahansa voi vihjaista, jos huomaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia tai siihen liittyvää toimintaa, kuten groomingia. Vuonna 2022 nettivihjeeseen tuli lähes 35 000 vihjettä. Vihjepalvelumme on osa kansainvälistä vihjepalveluverkostoa, joka toimii yli 50 maassa. Se on hyvä, koska tämän tyyppinen rikollisuus on rajat ylittävää. Tarvitsemme sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä. Kaikki tulleet vihjeet pyrimme analysoimaan 48 tunnin sisällä.

Saga: – Sosiaalinen media ja grooming liittyvät kiinteästi yhteen. Millaisena se näyttäytyy tänä päivänä sosiaalisessa mediassa?

Tanja: – Vuonna 2021 Pelastakaa Lapset teki selvityksen ”Grooming lasten silmin”. Selvitykseen vastasi lähes 2 000 11–17-vuotiasta lasta. 62 % vastanneista kertoi, että heihin on internetin kautta ollut yhteydessä aikuinen tai henkilö, joka on lasta ainakin viisi vuotta vanhempi. Heistä yhdeksän kymmenestä kertoi, että yhteydenotto oli sisältänyt seksuaalissävytteistä sisältöä, viestejä, alastonkuvia tai niiden pyytämistä lapselta. Kun puhumme groomingista, se voi olla nopea yhteydenotto tai hyvinkin pitkäkestoinen prosessi, jossa aikuinen ajan kanssa rakentaa luottamussuhdetta lapseen. Kun luotat ihmiseen, luotat hänen tekoihinsa.

Saga: Mitä ajatuksia teissä herättää nykyinen seksuaaliväritteinen maailma, kuten mainokset ja musiikkivideot? Miten lapset pystyvät erottamaan, mikä on normaalia käyttäytymistä?

Sari: – Jo vuosia varhaiskasvatuksen puolella pienten lasten vanhemmat ovat todellakin olleet huolissaan ja pahoillaan siitä, mihin suuntaan maailma on tässä mennyt. Kun lapset tottuvat seksuaaliseen kuvastoon, tulee vaikeaksi hahmottaa, mikä on sopivan ja sallitun raja. Itse pohdin, mikä on tässä kohdin yritysten vastuu.

Tanja: – Jokaisella lapsella on oikeus yksityisyyteen, suojeluun ja turvalliseen ympäristöön niin digitaalisessa kuin fyysisessäkin maailmassa. Siksi on tärkeää, ettei lasta jätetä yksin. Jokaisen aikuisen vastuu on varmistaa lapsen oikeus yksityisyyteen.

Saga: Voiko nuorta vastuuttaa pyydetyn seksuaalisväritteisen materiaalin lähettämisestä somessa?

Lotta: – Oikea-aikainen lapseen ikään sopiva seksuaalikasvatus on todella tärkeää. Lapsi tai nuori ei voi ottaa vastuuta, jos hänellä ei ole ajantasaista tietoa, johon perustaa päätöksensä. Painotan aikuisille rohkeutta käydä näitä keskusteluja.

Tanja: – Aivan totta. Samanaikaisesti lapsi tai nuori, joka on kokenut seksuaaliväkivaltaa, ei ole koskaan vastuussa. Vastuu on aina tekijällä, vaikka lapsi lähettäisi kuvan tai vastaisi viesteihin. Groomingiin liittyy paljon häpeän kokemuksia, ja häpeän vastalääke on empaattinen ymmärrys. Poistetaan sitä syyllisyyden kokemusta, joka lapsella usein tapahtuneesta on.

Sari: – Nuoret ovat monesti kertoneet, etteivät he ole käyneet tällaisia keskusteluja vanhempien tai muiden lähiaikuisten kanssa. Netin käyttöä olisi vanhempien ja lasten hyvä käydä yhdessä läpi jo, kun lapsi on pieni. Myöhemmin lapsen ollessa teini se voi olla paljon vaikeampaa.

Lotta: – Monet meistä ovat saaneet huonoa seksuaalikasvatusta. Puheeksi ottamiseen liittyy paljon häpeää aikuisenkin näkökulmasta. Eli korostan armollisuutta, asioita voi tutkia ja selvittää yhdessä lapsen ja nuoren kanssa. Aikuisillekaan ei ole myöhäistä tiedon hakeminen ja oman seksuaalikasvatuksen parantaminen.

Milja: – Sitä voi pohtia, millaista seksuaalikasvatusta itse sai ja millaista olisi halunnut. Se on hyvä ohjenuora. Puhuttaessa lapsen vastuusta nykyaika on vain sellainen, että seksuaalissävytteisiä kuvia halutaan ottaa. Intiimien kuvien ottaminen ja lähettäminen esimerkiksi seurustelukumppanille kuuluu monen nuoren elämään. Nuorelle ei voi sanoa, ettet ikinä ota ja lähetä tuollaisia kuvia, koska he kuitenkin niin tekevät. Nuoret pitää kasvattaa siihen, miten sen voi tehdä vastuullisesti ja turvallisesti.

Saga: Mainitsitte vanhempien vastuun. Mikä on muiden tahojen, kuten koulun, vastuu?

Sari: – Toki vastuu on kaikilla, jotka ovat tekemisissä lapsien kanssa. Tiedustelin opettajilta, miten he opettavat lapsille turvataitoja. Suurin osa vastasi, että opetamme turvataitoja, kun jotain tapahtuu. Näinhän sen ei kuuluisi olla, vaan turvataitojen tulisi olla ennaltaehkäiseviä toimia. Lapset oppivat, miten kieltäytyä epämiellyttävistä asioista, miten määrittää omat rajansa ja sanoa ei.

Saga: Tässä on noussut esiin, että moni lapsi ja nuori tuntee häpeää, eivätkä he uskalla ilmoittaa tapahtuneesta. Monet nuoret eivät toisaalta pidä tapahtunutta minään, koska se on niin järkyttävän yleistä. Minkälaisia ohjeita antaisitte nuorille ja lapsille, jotka ovat joutuneet tällaisen manipulatiivisen prosessin kohteeksi?

Lotta: – Rohkaisen jälleen puhumaan nuorille ja lapsille. Ottakaa seksuaalisuus puheeksi, jotta nuorelle puhumisen kynnys näistä teemoista madaltuisi. Seksuaalisuus on kuitenkin osa meitä kaikkia. Vanhemmilla on myös vastuu olla tietoisia, mitä nuori somessa tekee. Asioista saa kysyä – saa tiedustella, onko nuori kohdannut jotain, josta on jäänyt ikävä fiilis.

Tanja: – Tärkeää tosiaan on, että aikuiset kantavat tästä vastuun. On tosi yleistä, että lapsi, joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa, ei kerro asiasta kenellekään aikuiselle. Lapset kertovat tapahtuneesta pääsääntöisesti kavereilleen. Vastuu kuuluu ottaa pois lasten harteilta. On myös totta, että lapset näkevät nämä tapahtumat hyvin yleisenä: ”Kaikille tätä tapahtuu. Sitten me naureskellaan kavereiden kanssa, että mitä ne aikuiset sekoilee!” Tällaista toimintaa ei saa normalisoida, vaan meidän on kerrottava, että kaikki lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on väärin.

Milja: – Lisäisin oman ammatin puolesta sellaisen näkökulman asiaan, mitä nuori voi tehdä, jos hän on juuri nyt siinä tilanteessa. Ensimmäisenä kannattaa lopettaa heti viestittely, mikä voi olla vaikeaa, koska todennäköisesti aikuinen alkaa syyllistämään tai käyttää muita keinoja jatkaakseen keskustelua. Tämän jälkeen tapahtuneesta tulisi kertoa luotettavalle aikuiselle. Esitutkinnan näkökulmasta on hyvä ottaa keskusteluista ja aikuisen someprofiilista kuvakaappaukset. Ne ovat meille poliiseille tärkeitä todisteita. Sen jälkeen nuoren kannattaa käyttää erilaisia estotoimintoja estääkseen viestittelyn. Lopuksi toivoisimme, että aikuisen kautta asiasta tehtäisiin ilmoitus poliisille, nettivihjeeseen tai muuhun auttavaan tahoon.

Sari: – Nämä käytännön toimet ovat hyvin tärkeitä. Voin muistuttaa myös, että jos omille vanhemmille tai lähiaikuisille on vaikea puhua, niin esimerkiksi koulukuraattori tai terveydenhoitajat ovat turvallisia aikuisia, joiden puoleen voi kääntyä.

Saga: Minkälainen kokemus nuorelle on joutua groomingin uhriksi? Voiko siitä toipua? Onko lapsuus menetetty?

Tanja: – Missään nimessä mitään ei ole menetetty. On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeää. Tiedämme myös, että lapset saavat paljon pyyntöjä lähettää alastonkuvia rahaa tai muuta hyödykkeitä vastaan. Tämä on lapselle erittäin hankalaa, erityisesti jos lapsen perheessä on esimerkiksi taloudellisesti vaikeaa. Tämä on iso asia, ja toivottavasti tähän puututaan tulevalla hallituskaudella entistä vahvemmin.

Lotta: – On tosi tärkeää, että pidetään toipumisen näkökulma, mitään ei olla menetetty. Ikävä tapahtuma ei määrittele lapsen tulevaisuutta ja minuutta.

Milja: – Toipumisen kannalta olisi tärkeää ymmärtää, että on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Groomingin uhriksi joutuneena tuntee häpeää ja ahdistusta. Pahimmillaan asia voi vaikuttaa koko elämän ajan. Oman työni näkökannalta on tärkeää, että autetaan uhria hoitoon ohjauksessa, jotta hän saa sellaista apua, jota tarvitsee käsitelläkseen asiaa.

Sari: – Toivon, että juuri aloittanut hallitus suuntaisi varoja terveydenhuoltoon, jotta nuoret saisivat tarvitsemansa avun. Jottei apua tarvitsisi anella ja rukoilla, vaan se olisi itsestäänselvyys.

Saga: Onko meillä mitään keinoja, joilla voisimme auttaa groomaajia pääsemään taipumuksistaan? Ajattelen, että jos voimme auttaa heitä, se ennaltaehkäisisi tätä ilmiötä.

Lotta: – Tekoja ei tule hyväksyä, mutta tärkeää olisi tekijän ymmärtäminen. Tähän liittyy suuri stigma, ja se samalla aiheuttaa sen, että nämä tekijät eristäytyvät ja syrjäytyvät yhteiskunnasta. Se vaikeuttaa apuun hakeutumista. Olisi tärkeää pohtia, miten tavoittaisimme nämä henkilöt, jotka ovat vaarassa syyllistyä toista loukkaavaan tekoon ennen kuin meille tulee lapsiuhreja.

Tanja: – Parasta suojelua on, ettei aikuinen koskaan kohdista lapseen minkäännäköistä väkivaltaa. Tähän tarvitaan ennalta ehkäisevää palvelua. Tällä hetkellä se on järjestöjen varassa. Tarvitsisimme kansallisen koordinoivan tahon ennalta ehkäiseville palveluille, jotta ne olisivat matalalla kynnyksellä saatavilla.

– Täytyy myös huomioida, ettei kaikkien groomaajien seksuaalinen orientaatio kohdistu lapsiin, vaan tekojen takana voi olla muunlaisia motiiveja. Kuvamateriaaleissa esimerkiksi raha. Silloin meidän pitää nostaa esiin digitaalisten alustojen vastuu, jotta ne olisivat turvallisia paikkoja lapsille. Palveluntarjoajien olisi havaittava, jos heidän alustoillaan tällaista materiaalia liikkuu.

Saga: Poliisin näkökulmasta, ovatko rangaistukset riittävät?

Milja: – Tämä on haastava kysymys. Alkuvuodesta tuli seksuaalirikoslainsäädännön uudistus voimaan, ja sen myötä rangaistukset kovenivat. Tärkeää kuitenkin olisi, että ihmiset, joilla on tällaisia mielitekoja, saisivat hoitoa. Se olisi ensisijainen ratkaisu.

Sari: – Tekijä voi kokea ahdistusta taipumuksestaan jo nuorena. Meillä viranomaisilla esimerkiksi koulun puolella olisi tärkeää uskaltaa kohdata myös tällaiset nuoret. Olisi luotava varmuus, että asiasta voi tulla puhumaan.

Saga: Lopuksi pyytäisin teiltä lyhyen kommentin, mitä sanoisitte lapsille ja vanhemmille?

Lotta: – Peräänkuulutan aikuisten rohkeutta etsiä tietoa ja puhua nuorten kanssa, rehellistä seksuaaliteemoista keskustelemista. Seksuaalisuus ei ole hähmäinen ja vaarallinen asia, vaan tärkeä osa meitä kaikkia. Seksuaalisuus voi olla myös valtava voimavara.

Tanja: – Sanoisin kaikille aikuisille: ole läsnä ja ole esimerkki. Lapsille sanoisin, että syy ei ole koskaan sinun.

Milja: – Lapselle tosiaan sanoisin, ettei tämä ole syytäsi ja ohjaisin hänet sitten auttavien tahojen piiriin. Vanhemmat ovat lempiaiheeni… Heille sanoisin: Olkaa hyvin kiinnostuneita siitä, mitä lapsenne sosiaalisessa mediassa tekevät. Pyytäkää vaikka lapsia opettamaan, miten kyseiset sovellukset toimivat, jos ette itse tunne niitä. Lapset viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, ja jos et tiedä mitä oma lapsesi siellä tekee, niin käytännössä et tiedä hänen elämästään juuri mitään.

Sari: – Sanoisin niin lapsille kuin vanhemmillekin, että muistakaa että olette kaikki arvokkaita, ja kaikesta huolimatta elämä jatkuu.

Toimittanut: Toni Kaarttinen
Paneelin suunnittelu: Sari Vanha-Perttula ja Saga Lippo

Kuvat: Toni Kaarttinen

Pelastusarmeija esittäytyi viikon aikana myös Suomi-areenan Kansalaistorilla. Ihmisiä vieraili teltalla runsaasti, ja Pelastusarmeijan esilläolo työnantajana herätti kiinnostusta ja synnytti hyviä keskusteluja. Ihmiset olivat kiinnostuneita myös paikallisesta toiminnastamme, ja useampi esitti toivomuksen, että Pelastusarmeijan myymälä palaisi Poriin.

Katsele lisää tunnelmia Suomi-areenan kuvagalleriastamme.

Haastamme kaikki suojelemaan lapsia ja nuoria!

Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä. Tietoisuutta lisäämällä voimme toimia entistä paremmin groomausta vastaan. ”Jos haluamme parempaa tulevaisuutta, meidän täytyy muuttaa nykypäivää” totesi jo aikoinaan Pelastusarmeijan ”äiti” Catherine Booth.

Katso Pelastusarmeijan Tampereen osaston luoma haastevideo: 

Videolla nostetaan esiin esimerkiksi seuraavia tärkeitä näkökohtia:

– Haluan sanoa kaikille nuorille, että olet hyvä tuollaisena kuin olet.

– Haastan kuntapäättäjät edistämään ja rahoittamaan koulujen ja harrastuskerhojen toimintaa varmistaen näin mielekästä tekemistä ja suojaavia yhteisöjä.

– Haastan vanhemmat kutsumaan kavereittensa perheet viettämään yhdessä aikaa ilman älylaitteita.– On tärkeää, ettemme jätä lapsia ja nuoria yksin internetin, pelien ja somen maailmaan.  Kysellään, jutellaan ja tutkitaan yhdessä. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja kiinnostavaakin!

Pelastusarmeija haastaa myös kaikki koulut ja nuorten parissa työskentelevät kertomaan oppilailleen groomingista ja sen vaaroista. Kuinka voi oppia tunnistamaan sen, reagoimaan siihen ja toimimaan sen torjumiseksi.