Everstit Patrick & Anne-Dore Naud: On aika sanoa hyvästit kylmän pohjoisen lämpimille ihmisille

Pelastusarmeijassa kaksi asiaa pysyy – missio ja muuttuvuus. Pelastusarmeija marssii aina eteenpäin. Kesällä saamme uudet territorion johtajat. On aika kiittää Suomen ja Viron territoriossa seitsemän vuotta palvelleita everstejä Patrick ja Anne-Dore Naudia, jotka siirtyvät hyvin ansaituille eläkepäiville. Sotahuudon jäähyväishaastattelussa everstit kertovat, millaisen jäljen tämä kansainvälinen määräys, vuodet territorion johdossa ja heidän tapaamansa ihmiset ovat heihin jättäneet.

 Everstit aloittivat heinäkuussa 2016 palveluksensa territoriossamme, eversti Patrick Suomen ja Viron territorion johtajana ja eversti Anne-Dore territorion naistyön presidenttinä ja samalla aikuis- ja perhetyön sektoripäällikkönä. Hän sai myös lisämääräyksen vuonna 2019 territorion hengellisen elämän kehittämisen johtajaksi. He sanovat vuosien menneen vauhdilla:

– Tämä on ollut erityistä ja mielenkiintoista aikaa. Olemme tavanneet lukuisia ihmisiä ja oppineet paljon uutta myös Armeijasta, eversti Patrick Naud toteaa, ja Anne-Dore sanoo: – Territorion johtaminen oli tuttua, mutta nyt olimme aivan uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Olemme kiitollisia kaikesta tuesta, jota olemme vuosien aikana saaneet.

Jos hiukan kertaamme, keitä ovat everstit Patrick ja Anne-Dore Naud. Patrick syntyi 1958 Lounais-Ranskassa, ja Anne-Dore Etelä-Saksassa vuonna 1959. Vuonna 1985 Patrick ja Anne-Dore opiskelivat ”Rauhan viestinviejät” -kadettirenkaan jäseninä Sveitsin Baselissa. He tapasivat ensimmäisenä upseerikoulupäivänä, ja se oli heidän rakkaustarinansa alku. Heidät vihittiin upseereiksi kesäkuussa 1987, ja häät seurasivat muutamaa kuukautta myöhemmin. Upseereina he ovat työskennelleet erilaisissa vastuutehtävissä Pelastusarmeijan toimipisteissä Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Vuonna 2009 Patrick Naud sai määräyksen Saksan, Liettuan ja Puolan territorion ylisihteeriksi ja Anne-Dore Naud territorion naistyön sihteeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin heidät määrättiin saman territorion johtajaksi sekä naistyön presidentiksi.

Tiedustelen, miten tämä edellinen määräys valmisti heitä tulevaan.

– Molemmissa territorioissa Pelastusarmeijan missio on sama – jakaa Jumalan rakkautta ja tehdä parhaamme ”sielujen pelastamiseksi ja kärsivän ihmiskunnan palvelemiseksi”. Suomi ja Saksa muistuttavat maina paljon toisiaan, molemmat yhteiskunnat ovat hyvin järjestäytyneitä. Molemmissa maissa Pelastusarmeija on myös hyvin tunnistettu ja tunnustettu, mikä on erinomainen asia, Patrick sanoo, ja Anne-Dore lisää: – Molemmissa maissa hengellinen ja sosiaalinen työmme näyttäytyy monin, luovin tavoin. Se on hienoa, olemme kaikki osa suurta Pelastusarmeijan ”perhettä”.

Kiehtova yllätys

Millainen oli everstien ensireaktio, kun he saivat kuulla tehtävästään pohjoisessa maassamme?

– Oho, menemme Pohjolaan! Siellä on varmaa kylmää, Patrick ja Anne-Dore naurahtavat.

Määräys kenraalilta oli yllätys, mutta kiehtova sellainen.

– Olin innoissani uudesta seikkailusta, Patrick sanoo hymyillen.

Henkilökohtaisista haasteista suurin oli ehdottomasti kieli. Everstit eivät puhu yhtäkään territorion kolmesta virallisesta kielestä (suomi, ruotsi ja viro), eikä työkielenä toimiva englanti ole kummankaan äidinkieli.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun palvelimme maassa, jonka kieltä kumpikaan meistä ei puhu, Anne-Dore paljastaa.

– Valmisteluihin ennen saapumistamme Suomeen olisi tarvittu paljon enemmän aikaa. Se oli vaativaa, mutta tämän haasteen ansiosta opimme paljon. Tunnistamme nykyään muutamia suomen kielen sanoja, kuten ”valo”. Tarvitsisimme kuitenkin ikuisuuden oppiaksemme puhumaan suomea, Patrick vinkkaa silmää.

– Kieli ja kommunikaatio oli ehdottomasti suurin henkilökohtainen haaste meille. Joskus meillä on keskinäisiäkin väärinkäsityksiä, koska Patrick ranskalainen ja minä saksalainen. Suomeen tullessamme yritin aktiivisesti opiskella kieltä, mutta se oli ylivoimaista kaiken muun työn lisäksi. Jos olisin voinut keskittyä vain siihen, olisin voinut onnistuakin jollain tasolla – mutta täytyy myöntää, että työn ja muun elämän ohella se oli liikaa, Anne-Dore sanoo hymyillen.

Haasteita ja ilonaiheita

Everstien vuosiin Suomessa on ilonaiheiden lisäksi mahtunut monia haasteita. Vuosiin osui kolmatta vuotta kestänyt pandemia ja Eurooppaa ravisteleva sotatila. Ennen niihin syventymistä kysyn, mikä on ollut vaativinta territoriossamme.

– Uusien jäsenien, erityisesti uusien kadettien houkutteleminen on aina iso haaste. Olen kuitenkin ilokseni pannut merkille, että vuosittain territorioon on saatu uusia kadetteja ja sotilaita. Toki määrät voisivat olla suurempia, mutta olemme erittäin kiitollisia, että uusia ihmisiä tulee mukaan säännöllisesti. Jatkamme rukoilua sen puolesta, että Jumala kutsuu ja lähettää rohkeita, vakaita ja lahjakkaita ihmisiä. Meidän täytyy myös pohtia uusia tapoja toteuttaa missiotamme ja kutsua ihmisiä keskuuteemme. Se on helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa, Patrick Naud sanoo.

Pandemia oli moniulotteinen haaste territoriollemme. Everstit kuitenkin ovat erittäin iloisia ja kiitollisia siitä, miten jäsenet ja työntekijät ratkaisivat eteen tulleita haasteita.

– Upseerimme ja sosiaalisen työn johtajamme ovat tehneet erinomaista työtä. Osastoissa ohjelmaa muokattiin kulloistenkin rajoitteiden mukaisesti ja oltiin aina läsnä apua tarvitseville, Patrick aloittaa.

Anne-Dore jatkaa: – Kaikki tekivät parhaansa kykyjensä ja resurssien mukaan. Toki rajoitusten seuraaminen oli haastavaa, kun erityisesti isommissa osastoissa kävijämäärää oli rajoitettava. Olihan pandemia meille kaikille melkoinen shokki. Miten voitiin pysyä yhteydessä heihin, jotka eivät voi tulla kokouksiin, oli yksi suurista haasteista. Monet upseereistamme ja johtajistamme tekivät upeaa työtä pitäen yhteyttä ihmisiin eri tavoin. Oli myös vaikuttavaa, miten nopeasti monet vanhemmista ihmisistä oppivat hyödyntämään teknologisia ratkaisuja, kuten videohartauksia ja -kokouksia. Pandemia oli meille kaikille suuri oppimisprosessi. Toistemme tukeminen rukouksin ja yhdessä rukoileminen olivat myös tärkeitä selviytymiskeinoja.

Suomen ja Viron pelastusarmeijalaiset ovat antaneet tukensa myös Ukrainalle. Eversti Patrick Naud valaisee asiaa: – Lähetimme välittömästi Ukrainaan tukea kansainvälisen Pelastusarmeijan kautta. Ukrainan Pelastusarmeija osana Itäisen Euroopan territoriota on hyvin organisoitu, ja se auttaa avun perille toimittamisessa. Olemme myös paikallisesti auttaneet sotapakolaisia. Tämä työ on ollut erityisen vahvaa Virossa Tallinnassa ja Narvassa, mutta myös Suomessa Turussa ja muissa kaupungeissa. Ruoan ja välttämättömyystarvikkeiden lisäksi on ollut arvokasta, että olemme voineet tarjota pakolaisille rukoustukea ja hengellistä neuvontaa. Monet jäsenemme ovat myös rahallisesti tukeneet Ukrainaa, mistä olemme äärimmäisen kiitollisia.

– Kuulin pari päivää sitten, että Oulun osastossa oli neulottu villasukkia ja lähetetty ne Ukrainaan. Armeijassa tapahtuu myös paljon tällaista pienimuotoisempaa ruohonjuuritason auttamista, mistä emme ole välttämättä edes tietoisia. Emmekä tietenkään saa unohtaa esirukouksen voimaa. Territoriomme viikoittaisissa esirukouspyynnöissä muistutamme jatkuvasti rukoilemisesta rauhan ja Ukrainan sodan loppumisen puolesta, Anne-Dore lisää lämpimästi.

Rukous on voimavara, joka tukee vaikeiden aikojen keskellä.

– Uskomme Jeesukseen tukee meitä ja antaa voimaa auttaa, tukea ja lohduttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat. On tärkeää rukoilla toistemme puolesta ja tuoda pyyntömme ja kiitoksemme Jumalan eteen. Se rohkaisee ja antaa uutta voimaa, Anne-Dore toteaa, ja Patrick täydentää: – Jumala tekee hyvää, vaikka emme itse näkisikään näitä tuloksia. Uskon esimerkiksi, että vaikka suuressa maanjäristyksessä Turkissa ja Syyriassa kuoli valtavasti ihmisiä, Jumalalla on kyky auttaa tämän tragedian uhreja. Niin pelastamaan lähteneiden ihmisten, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja valtiollisten organisaatioiden kautta, kuin myös tavoin, joita emme näe ja tiedä.

Visiossa vahvoja

Everstit kehuvat Suomen ja Viron Pelastusarmeijan jäsenien ja työntekijöiden tekemää työtä.

– Työ on täällä hyvin järjestettyä. On esimerkiksi ollut hienoa nähdä, miten Helsingin sosiaalipalvelukeskus Soppa on avustanut tarvitsevia, myös opiskelijoita. Vierailin siellä pari viikkoa sitten ja tapasin 62 opiskelijaa, jotka olivat tulleet hakemaan ruokapaketin. Nämä opiskelijat kamppailivat selvitäkseen arjesta, erityisesti pandemian aikana. On hienoa nähdä, että Armeija pystyy auttamaan heitä, kuten myös lapsiperheitä, vanhuksia ja yksinäisiä – kaikkia, jotka apua tarvitsevat, Patrick kertoo.

– Toisena positiivisena esimerkkinä haluamme tuoda esiin nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn. Viimeisen kolmen vuoden aikana eri vastuuhenkilöt ovat tehneet hyvää työtä ja vierailleet monissa osastoissa, sosiaalisen työmme pisteissä, kouluissa ja muualla Pelastusarmeijan ulkopuolella jakamassa tietoa tästä tärkeästä aiheesta. Ihmiskauppa on kauhea ongelma, joka kytee monessa maassa – siksi siitä on tärkeää puhua.

Pelastusarmeijan johtajiston tehtäviin kuuluu luoda territoriolle visio – eräänlainen viisivuotissuunnitelma tavoitteineen. Vuonna 2019 suunniteltu visio ”Kutsuttu palvelemaan” kiteytyy kolmeen perustavoitteeseen: uudistaa elämää, palauttaa arvokkuus ja antaa toivoa. Everstit kertovat, että visio oli laajan yhteistyön tulos.

– Kun saavuimme, täällä oli käytössä edellisten johtajien kaudella laadittu visio ”1–2–5”. Se oli erinomainen! Kun tämä visio viiden vuoden jälkeen päättyi, tehtävänämme oli motivoida territoriomme jäseniä uuteen visioon. Keskustelu ja konsultaatio oli tarpeellista, ja olemme kiitollisia kaikille, jotka olivat mukana prosessissa. Näin uusi visio ”Kutsuttu palvelemaan” syntyi. Se oli seikkailu, ja näiden viime vuosien aikana olemme kokeneet ”Jumalan käden” monin paikoin ja kuulleet hienoja muutostarinoita.

Vuosien varrella on ollut myös muita ilonaiheita.

– Oli etuoikeus viettää Suomen Pelastusarmeijan 130-vuotisjuhlaa jäseniemme ja ystäviemme kanssa. Parhaimmat muistomme ovat Temppeliaukion kirkon musiikkijuhlasta, jossa kirkko oli täynnä vieraita, jäsenemme olivat toteuttaneet ensiluokkaisen ohjelman ja Pelastusarmeijan kansainväliset johtajat olivat vierainamme. Tulemme muistamaan aina tuon riemukkaan juhlan.

Anne-Dore on syvästi kiitollinen ja iloinen menneestä vuodesta. – Vuonna 2022 meillä oli etuoikeus juhlia Suomen Pelastusarmeijan satavuotiasta naistyötä. Vaikka resurssimme olivat aika rajalliset, saimme toteutettua monia hienoja asioita. Aloitimme maaliskuussa kansainvälisenä naistenpäivänä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmiskauppaa koskevalla webinaarilla; meillä oli loistavia vieraita kertomassa ja keskustelemassa aiheesta. Monet osastot järjestivät tuona päivänä onnistuneita kokoontumisia ja ulkoilmatilaisuuksia. Lokakuussa vietimme ihastuttavaa 100-vuotisjuhlaa Helsingissä. Ensin oli naisten kesken Radisson-hotellissa territorion naistenpäivät, joille kokoontui yli 80 naista Suomesta ja Virosta. Seuraavana iltapäivänä juhlimme yhdessä Hedvig-päivää Temppelissä – niin naiset, miehet kuin perheet. Meillä oli myös villasukkakilpailu, johon tuli lukuisia taidokkaita töitä. Kun katsomme kotiliiton toiminnasta alkanutta naistyön historiaa Suomessa, on uskomatonta, miten sen alusta todellakin on jo sata vuotta, ja miten huomattava vaikutus sillä on ollut ja on edelleenkin naisten ja perheiden elämään! Naistyö on nykyäänkin tärkeää, ja se näkyy monin mielenkiintoisin tavoin.

Viimeiset vastuut

Ennen eläkkeelle siirtymistä eversteillä on edessä vielä yksi tärkeä kokoontuminen, sillä he ovat osa Korkeaa neuvostoa. Korkeassa neuvostossa Pelastusarmeijan johtajat kautta maailman kokoontuvat valitsemaan Pelastusarmeijalle kenraalia, kansainvälistä johtajaa. 

– On meille etuoikeus osallistua nyt toukokuussa pidettävään Korkeaan neuvostoon. Äänestämme uudesta kenraalista, mutta olen vakuuttunut, että tuo henkilö on Jumalan valitsema, Patrick sanoo, ja Anne-Dore lisää: – Se on hyvin hengellistä aikaa. Hiljennymme Sanan ja rukouksen äärelle tehdäksemme oikean ratkaisun. Se on myös hienoa yhteisöllisyyttä. Yhdessä rauhoitumme kuuntelemaan, mitä Jumala meiltä toivoo.

Yhteistyö väistyvän kenraali Brian Peddlen ja kansainvälisen naistyön johtajan, komentaja Rosalie Peddlen kanssa on ollut kannustavaa.

– Kun tapasimme 2018 vastavalitun kenraalin edellisessä Korkeassa neuvostossa, kutsuimme uudet kansainväliset johtajat juhlimaan 130-vuotiasta Pelastusarmeijaa kanssamme, ja niin he tekivät. Vuonna 2019 he osallistuivat juhliimme. Koronapandemian aikana meillä on ollut keskusteluja verkon ja puhelimen välityksellä, ja sittemmin olemme saaneet tavata heitä kansainvälisissä johtajien konferensseissa. Olemme saaneet heiltä paljon tukea, ja heidän rohkaisunsa, tarmonsa ja uskollisuutensa on ollut innostavaa.

Jäähyväisten aika

Everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin jäähyväiskokous pidetään lauantaina 13.5. klo 14 Pelastusarmeijan Temppelissä, Helsingissä – ja olette sinne kaikki lämpimästi tervetulleita.

Kysyn, mitä he jäävät Suomesta ja Virosta nyt lähtiessään kaipaamaan.

– Olemme tavanneet ihania ihmisiä – olemme oppineet tuntemaan heidät ja heidän elämäntarinansa. Olemme kiitollisia tästä ajasta ja yhteydestä heidän kanssaan. Lähtiessämme nämä ihmiset pysyvät sydämissämme, Patrick aloittaa, ja Anne-Dore täydentää: – Nämä ihmiset ovat vaikuttaneet suuresti myös meidän elämäämme. On ollut ihanaa saada ystäviä, joiden kanssa olemme voineet niin nauraa kuin itkeä yhdessä. Tulemme kaipaamaan heitä.

Ihmisten ohella paria muutakin asiaa everstit jäävät kaipaamaan…

– Vaimoni taitaa jäädä kaipaamaan grillattua lohta, Patrick naurahtaa. – Minä puolestani pidän lohikeitostanne, se on todella herkullista. Tulemme myös kaipaamaan luontoa – metsiä, järviä ja kauniita luonnonpuistoja.

– Ja pitkiä, valoisia kesäpäiviä! Talven pitkää pimeyttä en niinkään, Anne-Dore sanoo hymyillen.

Aikaa perheelle ja onnellisuudelle

Patrick ja Anne-Dore Naudilla on kaksi poikaa ja yksi tytär, ja heitä on siunattu myös lastenlapsilla. He ovat tulevien eläkepäivien keskiössä.

– Palaamme Ranskaan, ja aiomme olla hyviä sotilaita uudessa kotiosastossamme. Olemme kaivanneet perheitämme ja ystäviämme Ranskassa ja Saksassa. Viime vuosina matkustaminen, kyläilyt ja tapaamiset ovat olleet hankalia ja melko rajoitettuja pandemian vuoksi, joten iloitsemme tulevasta yhteisestä ajasta, everstit toteavat.

– Aluksi olemme varmasti kiireisiä, kun laitamme kotimme kuntoon. Aion etsiä kotiliiton, johon osallistua. Aion varata myös aikaa luovuudelle, laulamiselle, kitaransoitolle, Raamatun luvulle ja rukoukselle. Vierailisin myös mielelläni ikäihmisten luona. Kenties voisin tehdä myös vapaaehtoistyötä paikallisessa sairaalassa… Aika näyttää, Anne-Dore lisää hymyillen.

Tässä numerossa pohdimme onnellisuutta ja hyvää elämää. Tiedustelen, mitä se merkitsee eversteille.

–  Tulemme onnellisiksi, kun olemme kiitollisia Jumalalle siitä, mitä meillä on ja jaamme osan omastamme muille. On tärkeää elää yksinkertaisesti. Se antaa meille mahdollisuuden auttaa toisia. On onnellisempaa antaa kuin ottaa. Paras esimerkkimme on Jeesus: hän antoi elämästään niin, että ihmiset kokivat muutoksen ja sisäisen ylösnousemuksen! Emme saa unohtaa, että Jeesus – nähdessään maailman kärsimyksen ja rikkinäisyyden – ei jakanut vain sanojaan, rakkauttaan ja hyvyyttään, vaan koko elämänsä. Hän antoi elämänsä katkaistakseen synnin kierteen, korjatakseen ihmisten eron Jumalasta, rakentaakseen pelastuksen sillan ihmiskunnan ja Jumalan välille, meitä jokaista varten. Jumalan poikana hän maksoi vähäpätöisyydestämme kärsimyksenä ristillä. Hän pelasti meidät vääriltä teiltä. Hän on armoitettu pelastajamme. Elämänsä kautta Jeesus antoi meille rauhan ja toivon. Hän on pelastus, ylösnousemus ja elämä. Tämä totuus tuo aitoa ja kestävää onnellisuutta sydämeemme ja elämäämme.

Lopuksi everstit haluavat jakaa jäähyväistervehdyksensä kaikille rakkaille ystäville Suomessa ja Virossa. Anne-Dore aloittaa ja Patrick päättää:

– Pysykää uskollisina, lukekaa Sanaa, kuunnelkaa Jumalan ääntä ja totelkaa häntä. Luottakaa Jumalaan ja hänen rakkauteensa teitä kohtaan. Kertokaa siitä, mitä Jumala on tehnyt elämässänne ja todistakaa uskostanne: se rohkaisee ja siunaa toisia. Muistakaa, että olette ”pelastetut palvelemaan”. Käyttäkää luovuuttanne, taitojanne ja lahjojanne Jumalan kunniaksi ja rukoilkaa toistenne puolesta. Menkää eteenpäin ilolla, Jeesuksen voimalla ja rohkeudella, ja antakaa Pyhän Hengen voimaannuttaa teitä.

– Vaikeuksista, sairauksista, joskus syvästä surusta ja pettymyksistä huolimatta haluamme rohkaista kaikkia teitä olemaan uskollisia elävälle Jumalalle. Tukeutuneena hänen Sanaansa ja rukouksen kautta Pyhän Hengen ohjaamina pysymme tasapainossa, jota me kaikki tarvitsemme kohdataksemme tulevaisuuden, mitä ikinä tapahtuukaan. Jumala siunatkoon teitä!

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen ja Naudien valokuva-albumi

Lauantaina 13.5. klo 14
Temppelissä, Uudenmaankatu 40, Helsinki

Jäähyväiskokous

Kokouksen johtavat komentajat, kansainvälisen päämajan ohjelmatoiminna kansainväliset sihteerit Ted ja Debbie Horwood.

Mukana ovat everstit, Saksan, Liettuan ja Puolan territorion johtajat Ced  ja Lyn Hills,
majurit, Latvian aluejohtajat David ja Anna Kotrikadze ja majuri, ylisihteeri Saga Lippo.

Sunnuntaina 14.5. klo 11
Temppelissä, Uudenmaankatu 40, Helsinki

Kokouksen johtavat komentajat Ted ja Debbie Horwood,
mukana kutsuvieraat.

Molemmissa kokouksissa esiintyy Suomen ja Viron yhdistetty torvisoittokunta,
johtajanaan eversti Ced Hills.

Lämpimästi tervetuloa näihin erityisiin kokouksiin!