Ensimmäinen askel

Oletko koskaan kuullut termiä ”doomscrolling”?  Vaikka et olisi kyseiseen sanaan törmännyt, olet silti saattanut tehdä sitä joskus. ”Doomscrollingilla”, eli suoraan suomennettuna ”tuomioselaamisella”, tarkoitetaan jatkuvaa negatiivisen uutisvirran lukemista ja selaamista sekä varsinkin uhkaaviin ja ikäviin uutisiin reagoimista. Nykyteknologiallahan se ei ole järin vaikeaa, ja kaiken lisäksi siihen jää helposti koukkuun.

Ja ikäviä uutisiahan maailmassa riittää. Juuri kun olimme lakanneet seuraamasta alati päivittyvää koronavirustilannetta, alkoi silmiimme tulvia uutisia Ukrainan sodasta ja sen käänteistä. Myös hintojen nousu on maalannut masentavia näkymiä, jotka koskettavat meitä aivan konkreettisesti täällä kotimaassakin. Sähkön riittävyydestä spekuloidaan. Kaiken päälle ilmastonmuutos aiheuttaa katastrofaalisia sääilmiöitä ympäri planeettaa. Maailmassa tapahtuu paljon ikävää, ja kaiken lisäksi saamme kuulla siitä kaikesta lähes reaaliajassa.

Jatkuvat uhkakuvat sekä ikävät uutiset saavat monet epätoivon valtaan. Tulevaisuus on epävarma. Ihmisten yritykset luoda parempi huominen tuntuvat merkityksettömältä. Voiko mikään tuoda toivoa tämän kaiken keskelle?

2 000 vuotta sitten Israelin kansa eli myös epävarmassa tilassa, Rooman miehitysvallan alla. He odottivat profeettojen ennustamaa Messiasta, joka tulisi vapauttamaan heidät. Moni ajatteli Messiaan olevan hurja sotasankari, joka taistelisi kansan puolesta ja vapauttaisi heidät vieraan vallan ikeestä. Mutta mitä he saivatkaan? Nöyrän puusepän, joka ei taistellut Roomaa vastaan, vaan opetti rakastamaan vihollisia ja jopa kääntämään toisen posken vääryyttä kohdatessa. Joka ei ratsastanut uljaalla sotaratsulla, vaan pienellä aasinvarsalla. Kuitenkin hän toi ihmisille suuren toivon ja käänsi maailman ylösalaisin, ei tosin sellaisella tavalla kuin ihmiset odottivat!

Tuo sama Messias on edelleen ainoa, joka voi tuoda todellisen rauhan ja toivon tähän pimeään maailmaan. Ensinnäkin uskomalla Jeesukseen voimme saada iankaikkisen elämän. Mutta seuraamalla Jeesusta ja hänen opetuksiaan voimme jo tässä ajassa tuoda palan taivasta, Jumalan valtakuntaa, päälle maan.

Haluan esittää ajatusleikin siitä, minkälainen maailma olisi, jos me kaikki eläisimme niin kuin Jeesus opetti.

Ensinnäkään sotia ei olisi. Sen sijaan että ihmiset taistelisivat toisiaan vastaan, me rakastaisimme vihollisiamme ja jopa rukoilisimme vainoojiemme puolesta. Antaisimme anteeksi, emme kostaisi.

Mitään muutakaan väkivaltaa ei olisi, sillä Jeesus opetti, että pelkästään vihoissaan oleminen on väärin. Ajatelkaa, ei katuväkivaltaa, kiristämistä, velanperintää tai ryöstöjä.

Radikaali lähimmäisenrakkaus ulottuisi myös romanttisiin suhteisiin. Ei pettämistä, ei avioeroja, ei seksuaalista väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai ihmisiä tavalla jos toisellakin orjuuttavaa pornoteollisuutta, sillä Jeesus opetti, että jopa vieraan himoitseminen on väärin.

Maailmassa ei olisi nälänhätää tai pulaa vaatteista ja lääkeaineista, saati asunnottomuutta, sillä ihmiset olisivat valmiita jakamaan omastaan. Eihän maailmassa tälläkään hetkellä ole pulaa resursseista, vaan ongelma piilee niiden kerääntymisestä toisille samalla kun toiset ovat ilman. Eikä kukaan varastaisi toiselta, ei yksilötasolla eikä globaalisti.

Ympäristö ei tuhoutuisi, mikäli tyytyisimme vähempään ja yksinkertaisempaan, sen sijaan että himoitsisimme omaisuutta ja haluaisimme aina vain lisää ja hienompaa kuten nyt. Ei normaali ruoantuotanto tai kestävien vaatteiden sekä asuntojen valmistus tuhoa planeettaa, vaan jatkuvan talouskasvun tavoittelu (jota mammonan palvonnaksikin voisi kutsua), johon kuuluu ylenpalttinen materialismi, kulutus sekä matkustus, jota me pidämme täysin normaalina osana elämää.

Luonnonkatastrofeja sekä sairauksia toki olisi edelleen, mutta niistä kärsivät ihmiset saisivat laupiaan samarialaisen vertauksen innoittamana runsasta apua muuallakin kuin rikkaissa länsimaissa. Mikäli kaikki aseteollisuuteen käytettävät varat ohjattaisiin lääketieteelliseen tutkimukseen, olen aika varma siitä, että yhä useampi ihminen saisi elää terveenä pidempään.

Kiusaaminen, loukkaukset, ikävät nettikommentit, rasistiset vitsit sekä muut törkeydet loistaisivat poissaolollaan, sillä tiedostaisimme, kuten Jeesus sanoi, että kerran joudumme vastaamaan Jumalalle jokaisesta turhasta sanastamme.

Myös syrjäytyminen olisi historiaa, sillä vierailisimme sairaiden ja vankien luona, niin kaltereiden takana istuvien kuin oman asuntonsa vankeina olevien ihmisten luona otettuamme tosissamme Matteuksen evankeliumista löytyvän kuvauksen viimeisestä tuomiosta. Tällöin vähenisi myös monen tarve paeta todellisuutta päihteiden tai internetin pimeisiin syövereihin, meillä olisi ympärillämme välittäviä ihmisiä sekä yhteisö, johon kuulua.

Mikäli kaiken yllä mainitun haluaisi tiivistää vaikka tarralapulle mahtuvaksi tekstiksi, voisi siihen kirjoittaa Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin 13. luvun jakeesta 34: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Käskyt rakastaa Jumalaa yli kaiken sekä lähimmäistämme ovat niin laaja-alaiset, että niitä on välillä vaikeaa käsittää, sillä ne vaikuttavat aivan jokaiseen elämämme osa-alueeseen.

Ajatus Jeesuksen opetusten innokkaasta ja kuuliaisesta noudattamisesta saattaa tuntua epäkäytännölliseltä, lapselliselta sekä epärealistiselta, mutta mitä menetettävää meillä oikeastaan on? Maailma on vinksallaan, ja samalla Jumala on ainoan poikansa kautta ilmoittanut meille tahtonsa. Keitä me olemme arvioimaan sen toimivuutta tai kannattavuutta? Ovatko omat mielipiteemme, ajan henki, kulttuuri, jossa elämme, mukavuudenhalumme tai opitut asenteemme tärkeämpiä kuin hänen sanansa, jota kristityt kutsuvat Herraksi?

Haastan sinut, rakas lukija, miettimään miten voit elää Herramme tahdon mukaisesti tässä ja nyt. Uuden testamentin vuorisaarnassa sekä kuvauksessa viimeisestä tuomiosta on runsaasti asioita, joita voi alkaa soveltamaan omaan elämään vaikka jo tänään. Me emme ole täydellisiä, mutta se ei ole tekosyy olla yrittämättä, vaikka emme onnistuisikaan sataprosenttisesti. Jumalan tahto on aina parempi kuin omamme, ja hän auttaa ja johdattaa meitä, jos vain haluamme nöyrtyä hänen edessään. Vaikka maailma kokonaisuudessaan ei muuttuisi paremmaksi, voimme silti heijastaa Jumalan rakkautta ja valoa lähiympäristöömme rakastamalla kanssaihmisiämme ja tekemällä hyvää.

Oletko sinä valmis astumaan kapealle polulle, joka johtaa elämään, ja kulkemaan Nasaretilaisen jalanjäljissä? Tänään on hyvä päivä ottaa ensimmäinen askel!

Robert Becker
kadetti
Salon osaston johtaja 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä