Asunto ensin

Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa asunnottomien määrä on laskussa. Miten tässä on onnistuttu? Yksi tärkeä askel on ollut Asunto ensin -mallin onnistunut soveltaminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Sotahuuto tiedustelee Y-Säätiössä NEA-hankkeessa koordinaattorina työskentelevältä Pilvi Colelta ja Pelastusarmeijan Alppikadun asumisyksikön johtajalta Antti Martikaiselta, mitä Asunto ensin -malli tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä.

Asunnottomuuden vähentäminen on Suomessa otettu vakavasti – ja tuloksia on näkynyt. Kahdessakymmenessä vuodessa asunnottomien määrä on laskenut vajaasta 19 000 nykyiseen reiluun 7 000 asunnottomaan, ja erityisen huomattavaa on ulkona nukkuvien sekä väliaikaismajoituksissa ja laitoksissa majoittuvien asunnottomien määrän väheneminen tuhansista satoihin. Asunnottomuuden vähentäminen on ollut osa Suomen hallitusohjelmaa yhtäjaksoisesti 1980-luvun puolestavälistä. Vuodesta 2008 toimintaa ovat ohjanneet valtakunnalliset Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat PAAVO I (08–15) ja PAAVO II (12–15) ja nykyinen asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE. Näiden ohjelmien aikana mukana olevissa kaupungeissa asuntolat on korvattu huoneenvuokralain mukaiseen vuokra-asumiseen perustuvilla asumispalveluyksiköillä, ja Asunto ensin -malli tukimuotona on vakiinnutettu käyttöön.

Asunto ensin -malli näki päivänvalon Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa. Tanya Tullin Los Angelesissa vetämä Beyond Shelter sovelsi lähestymistapaa asunnottomien perheiden keskuudessa. Vuonna 1992 psykologian tohtori Sam Tsemberis perusti Pathways to Housing -organisaation, jossa Asunto ensin -periaatteiden mukaisesti autetaan mielenterveysongelmista kärsiviä kodittomia.

Pilvi Cole, Y-Säätiön NEA-hankkeen (naiserityisyys asunnottomuustyössä) koordinaattori tiivistää, mikä on mallin perimmäinen tarkoitus:

– Asunto on jokaisen ihmisen perusoikeus, ja sitä ei tarvitse ansaita. Lähtökohta on, että asunto tarjotaan samoilla huoneenvuokralain alaisilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla kuin kaikille muillekin. Sen jälkeen asumiseen tarjotaan tukea. Kun on turvallinen paikka asua, se antaa voimavaroja kuntoutua ja etsiä niitä elämän osa-alueita, joissa kehittyä.

Kahdeksan periaatetta

Suomessa toteutettavan Asunto ensin -mallin ohjenuoraksi on laadittu laatusuositukset, jotka perustuvat neljään periaatteeseen: itsenäisen asumisen mahdollistaminen, valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet, kuntoutuminen ja voimaantuminen sekä yhteiskuntaan ja yhteisöihin integroituminen. Euroopan asunnottomuusverkoston Asunto ensin -opas jakaa mallin kahdeksaan periaatteeseen. Käymme nämä Pilvin kanssa kohta kohdalta läpi.

– Ensimmäisen kohdan jo mainitsimmekin – asunto on ihmisoikeus. Sitä ei tarvitse ansaita, vaan se on kaiken lähtökohta. Tätä seuraa asukkaan valinnanvapaus ja kontrolli omasta elämästä. Heitä pitää kuunnella ja heidän valintojaan kunnioittaa. Heillä on oikeus kokea asunto omaksi kodiksi.

– Kolmas kohta on asunnon ja tuen erottelu toisistaan. Esimerkiksi päihteiden käyttö ei voi johtaa vuokrasopimuksen irtisanomiseen, ellei ole rikkonut vuokralaisen velvollisuuksia. Jos asukas kieltäytyy tuesta, se on vain hyväksyttävä. Tämä voi olla työntekijöille erityisen haasteellista.

– Tätä seuraavat toipumisorientaatio ja haittojen vähentäminen. Edellä mainitussa keskitytään voimaannuttavaan ja ihmisten vahvuuksiin keskittyvään tukeen. Toipuminen lähtee haittojen vähentämisestä; yhdessä asukkaan kanssa keskustellaan siitä, mikä edesauttaisi hänen omien tavoitteidensa saavuttamista. Tavoite voi olla vaikka kodin pitäminen siistinä. Asukas saattaa havaita, että esimerkiksi päihteidenkäytön vähentäminen auttaisi. Eli asioita ratkaistaan positiivisuuden kautta, ei kielloin tai käskyin. Päihdeongelmat ovat yleisimpiä asunnottomuuteen liittyviä ongelmia. Monella alkoholin käyttäminen liittyy traumojen käsittelyyn. Silloin toipumisessa voi keskittyä traumojen purkamiseen, juomisen perimmäiseen syyhyn. Kun asiat selkenevät, alkoholin käyttäminen tunteiden turruttamiseen vähenee. Alkoholi ei ole aina syy, vaan seuraus.

– Seuraavat kohdat ovat aktiivinen sitouttaminen ilman pakkoa ja henkilökohtainen suunnitelma, jossa palvelut muotoutuvat asiakkaan tarpeiden mukaan. Toinen voi tarvita tukea esimerkiksi virastoasioinnissa, toinen esimerkiksi päihteiden käytön haittojen vähentämisessä.

– Viimeinen periaate on joustavan tuen tarjoaminen niin kauan kuin on tarvetta. Tavoitteena on, että ihmiset pääsevät eteenpäin, mutta sille ei voi luoda aikarajaa. Pitää varmistaa, että siirryttäessä pois tuetusta asumisesta henkilöllä on apuna tukiverkosto, joka auttaa uudessa elämäntilanteessa.

– Asunto ensin -malli on Suomessa erilainen kuin se on ollut alun perin Yhdysvalloissa. Asunto ensin -mallin puhdas muoto olisi, että tukiasunnot olisivat hajasijoitettuja normaalien vuokra-asuntojen yhteyteen. Suomessa malli perustuu pitkälti asumispalveluyksiköihin. Siitä olemme saaneet hiukan kritiikkiäkin, mutta meidän täytyy hyväksyä se, että jossakin yhteiskunnassa asiat toimivat paremmin eri keinoin kun toisissa. Suomi on kuitenkin ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on vähentynyt, joten kyllä jotakin olemme tehneet oikein, Pilvi toteaa hymyillen.

Pilvi Cole toimii Y-Säätiön NEA-hankkeen (naiserityisyys asunnottomuustyössä) koordinaattorina.
– Asunnottomuus mielletään usein miesten ongelmaksi. Naisilla on miehiä enemmän piiloasunnottomuutta – he asuvat ystävien luona tai tarjoavat erinäisiä palveluja majapaikkaa vastaan. Sitä kautta he pahimmillaan  joutuvat monenlaisen hyväksikäytön uhreiksi.  Apua ongelmiin ei haluta etsiä siinä pelossa, että viranomaiset ottavat lapset huostaan. Yhdessä hankkeessa mukana olevien organisaatioiden kanssa pyrimme luomaan toimintamalleja ja asumispolkuja, joilla voimme poistaa naisten  asunnottomuuden sekä ennaltaehkäistä asunnottomuuden uusiutumista.

 Kohdataan ihminen ihmisenä

Ennen siirtymistään Y-Säätiölle Pilvi Cole työskenteli Pelastusarmeijan Väinölän asumispalveluyksikön johtajana. Se on antanut näkökulmaa ja ymmärrystä työstä Asunto ensin -mallin ruohonjuuritasolla.

– Kun on tehnyt työtä ”kentällä”, niin kehittämistyössä helpottaa, kun asioita voi peilata omiin käytännön kokemuksiin. Väinölässä esimiehenä toimiminen on tuonut näkökulmaa siihen, mitä työntekijät ja esimiesasemassa olevat saattavat kohdata asunnottomuustyötä tehdessään. Miten esimerkiksi voi edistää asumispalveluyksiköiden henkilökunnan sitoutumista Asunto ensin -työhön. Asunto ensin -mallissa työntekijä toimii asiantuntijaroolin sijasta rinnalla kulkijana. Tämä voidaan kokea haasteellisena, koska asiakas on aikaisemmassa ”porrasmallissa” totuttu näkemään palvelun vastaanottajana eikä aktiivisena toimijana ja oman elämänsä parhaana asiantuntijana. Asunto ensin -mallissa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kohdataan ihminen leimaamatta tai syyllistämättä. Kohdataan ihminen ihmisenä.

Lopuksi Pilvi lähettää vielä toiveen kaupunkien ja asunnontuottajien suuntaan:

– Olisi ideaalista, jos kaikki päättäjät ja asuntojen tuottajat lähtisivät ihmislähtöisistä ratkaisuista, että kaikille löytyisi kohtuuhintainen asunto. Tämä edellyttää muun muassa vuokranantajien kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä. Aina on kehittymisen varaa.

Uudenlainen lähestymistapa

Pelastusarmeija on ollut vahvasti mukana Asunto ensin -mallin toteuttamisessa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisenä alkuvuodesta 2011 avautui uusi 112-paikkainen Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö. Sitä seurasi 86-paikkainen Alppikadun asumispalveluyksikkö. Alppikadulla on pitkä historia: ”Rälläkän” asuntola avasi ovensa ensi kertaa jo vuonna 1937. Tämä ajan hampaan kuluttama 250-paikkainen yömaja sulkeutui vuonna 2010 ja avautui modernina asumispalveluyksikkönä vuonna 2012. Alkuvuonna 2014 joukkoon liittyi mukaan Espoon Viherlaaksossa sijaitseva 35-paikkainen Väinölä. Lisäksi Alppikadun naapurissa toimii Castréninkadun 53-paikkainen yksikkö, joka tarjoaa väliaikaista majoitusta heille, jotka odottavat paikkaa esimerkiksi tuettua asumista tarjoavista asumispalveluyksiköistä. Castréninkadun yksikkö on Helsingissä ainutlaatuinen, sillä se on ainoa paikka, johon ensimajoitusta tarjoava Helsingin kaupungin Hietaniemen palvelukeskus lähettää asiakkaita eteenpäin odottamaan vapautuvaa pysyvämpää asumisratkaisua.

Alppikadun asumispalveluyksikön johtaja Antti Martikainen kertoo, millainen tämä muutos asuntolasta asumispalveluyksiköksi on ollut.

– Alppikadun asuntola toimi vuosikymmenien saatossa tärkeänä turvapaikkana tuhansille miehille. Asuntola oli tiettävästi Pohjoismaiden suurin asuntola, ja kaupunki saattoi luottaa, että täältä löytyi lähes aina tilaa. Ennen remonttia täällä asui noin 250 ihmistä. Mutta miten on, pystytkö auttamaan näin suurta määrää ihmisiä? Työntekijöitä oli 15 näitä 250 asukasta kohden. Pystytkö todella kohtaamaan, tarjoamaan apua ja tukea, jota he sekavassa elämäntilanteessa tarvitsevat?

– Asuntolana tämä toimi hotelli- ja ravitsemuslain alla. Tuolloin asuntola saattoi valita asiakkaansa. Ohjaajilla ja henkilökunnalla oli valta sanoa esimerkiksi päihtyneelle, ettet olet tervetullut tänne viikkoon tai kuukauteen. Nyt lähtökohta on aivan toinen. Asunto annetaan ensin, ja sitten tarjotaan tukea. Emme voi pakottaa ketään mihinkään, vaan yritämme ”myydä hyviä ideoita”, jotka johtaisivat parempaan elämänhallintaan. Esimerkiksi tiedustelemme, miltä asunnon siistiminen tai päihteidenkäytön vähentäminen asiakkaasta itsestään tuntuisi – voisiko se edistää hyviä asioita hänen elämässään? Pitkäaikaisasunnottomilla on usein monia elämänhallintaan liittyviä ongelmia, ja me työntekijöinä edelleenkin opettelemme, miten tarjota tukea parhaiten.

– Asunto ensin -periaate on toisinaan haasteellista työntekijöille. Ei ole helppoa katsoa vierestä, kun ihminen toimii kuten haluaa ja tekee asioita, jotka eivät edistä hänen elämäntilannettaan ja hyvinvointiaan. Toisinaan se voi tuntua sosiaalialan työntekijästä pahalta. Asunto ensin -periaate vaatii työntekijöiltä uudenlaista lähestymistyyliä työhön. Työskentelemme sen eteen, että saamme luotua asukkaaseen luottamussuhteen. Työntekijöiden täytyy olla rinnalla kulkijoita, jotka kunnioittavat ja arvostavat asukkaiden omia valintoja tuoden esille kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia esimerkiksi päihteidenkäyttöön liittyen.

Asukasvirran pullonkaulat

Asumispalveluyksiköt eivät valitse asiakkaitaan, vaan valinnan tekevät kaupungin sosiaalitoimi ja asumisen tuki. He osoittavat asiakkaalle sopivan kohteen. Jonot voivat kasvaa pitkiksi. Helsingissä pääsyä asumispalveluyksikköihin odotetaan Helsingin Hietaniemen palvelukeskuksessa, Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikössä tai esimerkiksi tuttavien luona.

– Pari vuotta sitten Alppikadulle jonotti pääsyä yli 60 henkeä. Se oli käsittääkseni Helsingin pisin jono. Mistä se kertoo? Ainakin osittain siitä, että olemme hyvä, toivottu paikka. Enimmillään meillä on vapautunut 18 asuntoa vuoden aikana. Jonon pituudesta voi laskea, kauanko jonotus kestää. Tämä on valitettava pullonkaula, ja ehdottomasti yksi iso ongelma Helsingin asunnottomuustoiminnassa, Antti selventää.

– Mitä tarvitaan, on entistä enemmän positiivista kiertoa pois asumispalveluyksiköistä. Sitä on, mutta sitä pitäisi olla vielä enemmän; paikkoja heille, jotka selviytyvät kevyemmällä tuella. Kysymys on asuntotuotannosta. Tietenkin olisi hienoa, jos olisi pienempiä yksiköitä tai hajautettua asumista. Mutta Helsingilläkään ei ole ollut paljon vaihtoehtoja, sillä viime vuoden tilaston mukaan Suomen noin 7 000 asunnottomasta suunnilleen puolet tulee Helsingistä.

Alppikadun asumispalveluyksikön asukas Eero ja johtaja Antti Martikainen yhteiskuvassa.
– Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitamme toisiamme puolinja toisin.

Arki asumispalveluyksikössä

Antti näkee Keskustalon monipuolisuuden vahvuutena:

– Pelastusarmeijan eri pisteiden välinen synergia on ehdoton rikkaus. Yhteistyö Castréninkadun yksikön kanssa on saumatonta ja päivittäistä. Esimerkiksi öisin ja viikonloppuisin korttelissa on vähintään kaksi työntekijää, jotka pystyvät tekemään yhteistyötä eri tilanteissa. Tämän lisäksi keskustalon korttelissa toimiva sosiaalipalvelukeskus – tuttavallisesti ”Soppa” – pystyy vastaamaan asukkaiden sosiaalisiin ja osasto hengellisiin sekä yhteisöllisiin tarpeisiin. Yhteistyö sujuu mukavasti, ja autamme toisiamme. Saamme esimerkiksi lainata leipäautoa, ja Alppikadun bändi treenaa osaston tiloissa basistinaan osastonjohtaja Esa Nenonen.  

– Alppikadun asumispalveluyksikkö pystyy antamaan laajaa tukea, sillä yksikössämme työskentelee useita ohjaajia, ja esimerkiksi sairaanhoitajan palvelut ovat käytössä. Tarjoamme asukkaille monipuolista työtoimintaa, ja meillä on käytössä myös kuntosali.

Asukkaiden ja työntekijöiden yhteiset keskustelut ovat osa arkea.

– Meillä on säännöllisesti henkilökohtaisia keskusteluja. Lisäksi on yhteisöllisiä foorumeita: kerroskokouksia ja -toimintapäiviä ja koko talon yhteisökokouksia. Tämä on yksi tapa toteuttaa yhteisöllisyyttä. Työtekijät eivät tarjoa ratkaisuja, vaan keskustelemme ja sovimme asukkaiden kanssa heitä koskevista asioista yhdessä. Yhdessä asioista sopiminen motivoi ja sitouttaa asukkaita aivan eri tavalla.

Työtoiminnan ovat kokeneet tärkeäksi niin asukkaat, työntekijät kuin naapurustokin. Asukkailla on mahdollisuus työskennellä arkipäivisin yhdestä neljään tuntia pientä korvausta vastaan. Normaalikuukautena työtoiminnassa on 40–55 osallistujaa päivittäin.

– Meillä on askartelua, jossa valmistamme erinäisiä tuotteita, siivousta, remontti-, kanttiini- ja ympäristötyötä. Sitten on erillisiä projekteja, olemme esimerkiksi valmistaneet metallipajassa vanhoista padoista joulupatoja. Työtoiminta myös remontoi kaikkia keskuskorttelin tiloja sekä auttaa Soppaa ja osastoa erilaisissa erityistilanteissa, kuten tavaroiden kantamisessa. Asukkaillamme on monenlaisia kätkössä olevia taitoja. Työtoiminnalla on monia positiivisia vaikutuksia: se luo rutiinia ja päivärytmiä, ja tuo yhteisön lähelle. Työtoiminta on Keskustalon sydän, se tuo päiviimme oman sykkeen.

Lopuksi Antti paljastaa, mikä tekee Alppikadun arjesta toimivan:

– Kaikki lähtee kunnioituksesta. Kunnioitamme toisiamme puolin ja toisin. Oma motivaationi on, että tämä on asukkaille mahdollisimman mukava paikka asua ja työntekijöille miellyttävä paikka työskennellä. Miten toteuttaa sitä joka päivä, se onkin mielenkiintoinen haaste.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä