Asunnottomuuden monet kasvot – neljä tarinaa asunnottomuudesta

Suomessa on noin 8 000 asunnotonta, ja heillä on jokaisella oma tarinansa. Tutustumme neljään – Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikössä majoittuvan Pekan ja Jari-Jukan, sekä Alppikadun asumispalveluyksikössä asuvan Kyöstin ja Jimmyn elämäntarinoihin.

Asunnottomuus on edelleen todellinen, inhimillinen ongelma Suomessa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen toteuttaman laskennan mukaan 7 898 henkilöä oli vailla vakinaista asuntoa vuonna 2015. Tästä luvusta kaksi kolmasosaa asuu pääkaupunkiseudulla. Pelastusarmeijalla toimii pääkaupunkiseudulla neljä yksikköä: tilapäistä majoittamista tarjoava Castréninkadun yksikkö sekä Asunto ensin -periaatteella toimivat Alppikadun, Pitäjänmäen ja Väinölän asumispalveluyksiköt.

Kovaosaisimpien tukena Rälläkässä

Pelastusarmeijan Helsingin Kallion Alppikadulla toimivaa asumispalvelua, tuttavallisesti ”Rälläkkää”, voisi kutsua jo instituutioksi. Pelastusarmeija on tarjonnut asumispalveluja asunnottomille helsinkiläisille jo vuodesta 1907, ja Alppikadulla toimintaa on ollut vuodesta 1937. Vuosikymmeniä toiminut asuntola peruskorjattiin vuonna 2012 85-paikkaiseksi pienasuntojen kerrostaloksi. Asukkaiden tukena työskentelee ympäri vuorokauden ammattitaitoinen henkilökunta.

Alppikadun asumispalveluyksikössä sovelletaan Asunto ensin -periaatetta, jossa asunnottomuuteen usein kytkeytyvien ongelmien ratkaisu alkaa asumisen turvaamisesta. Asukkaaksi Alppikadun asumispalveluyksikköön pääsee vain Helsingin kaupungin asumisen tuen sijoittamana.

– Olemme täällä heikoimmassa asemassa olevien tukena. Tuen tarve on moninaista, muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmien suhteen, paljastaa Alppikadun ja Castréninkadun yksiköiden johtaja Antti Martikainen.

Asukas tekee saapuessaan Alppikadulle vuokrasopimuksen, joten hän voi asua siellä niin kauan kuin haluaa.

– Joka vuosi on ollut asukkaita, jotka ovat muuttaneet joko omaan asuntoon tai kevyemmän tuen asuntoon. Sitten on myös valitettavampia tapauksia, joissa väkivaltaisuuden tai maksamattomien vuokrien takia vuokrasopimus puretaan. Ne ovat hankalia ja surullisia tilanteita.

Asunto ensin -periaatteeseen kuuluu aiempaa laajempi yksityisyydensuoja.

– Sääntöjä on vähemmän. Yksityisessä tilassa emme voi puuttua esimerkiksi päihteiden käyttöön. Toki voimme tarjota apua ja ehdottaa esimerkiksi katkolle menoa. Työntekijätkin välillä kipuilevat, etteivät voi puuttua asioihin entiseen tapaan. Mutta onnistumiset auttavat jaksamaan!

Castréninkadulta apua ensihätään

Vuonna 2015 avautunut Castréninkadun vastaanottoyksikkö tarjoaa tilapäistä majoittamista ja tiivistä palveluohjausta juuri asunnottomaksi jääneille helsinkiläisille. Paikkoja on 53, joista 12 on varattu naisille. Helsingin kaupunki osoittaa asukkaat Hietaniemenkadun palvelukeskuksen kautta.

– Asumisen pitäisi olla määräaikaista, korkeintaan muutaman kuukauden mittaista. Valitettavasti käytännössä asiat eivät aina mene näin yksioikoisesti. Kohtaamme, arvioimme ja haastattelemme asukkaan ja teemme asukkaan kanssa yhteistyössä lausunnon asumisen tuen sosiaalityöntekijöille. Tehdyn lausunnon ja sosiaalityöntekijöiden arvion pohjalta asukas sijoitetaan hänen tuen tarpeensa mukaan sopivimpaan asumispalveluyksikön jonoon.  Jonot eri asumispalveluyksiköihin ovat valitettavasti pitkiä, parinkin vuoden mittaisia. Tuen tarpeen muuttuessa henkilökunta suosittelee asukkaan sosiaalityöntekijälle toista sijoituspaikkaa, toteaa Antti Martikainen.

Pelastusarmeijan asumisen yksiköissä on tarjolla asukkaille työtoimintaa, joka tuo virikkeitä ja josta saa rahallisen korvauksen. Työtoiminta voi olla muun muassa kiinteistönhuoltoa.

– Työtoiminta on tämän talon sydän. Se tuo luontevaa yhteistyötä asukkaiden ja Armeijan eri toimijoiden kesken, Antti päättää haastattelun ja luovuttaa vuoron asukkaille.

Pekka – kohti parempaa

Pekka Pyykkönen, 55 vuotta, on ollut Castréninkadun vastaanottoyksikössä viime syksystä. Ero ja sitä edeltävä päihteiden käyttö sekä starttirahan odottaminen olivat vastaanottoyksikköön muuttamisen syitä.

– Olen työskennellyt lain ja kuvataiteiden parissa. Mielessä on ollut oman yrityksen aloittaminen, mutta en ole saanut vielä starttirahaa. Vuonna 2015 starttirahat loppuivat kesken.

Pekalle kävi ikävä tapaus Thaimaan lomalla, joka vaikeutti elämäntilannetta.

– Minut ryöstettiin siellä – kaikki vietiin. Olin Bangkokissa sakkovankeudessa, ja sitten odotin käännytystä yli kaksi kuukautta. Kun pääsin lopulta Suomeen, olin ilman rahaa ja asuntoa.

Castréninkadulla Pekka on viihtynyt, paria ongelmatapausta lukuun ottamatta.

– On siistit ja remontoidut huoneet. Viime vuonna minulla oli kaksi kertaa ongelmia muiden asukkaiden kanssa.  Eräs asukas hyökkäsi kimppuuni ja jouduin ensimmäistä kertaa lyömään ketään. Tilanne päättyi siihen, että hänet poistettiin täältä. Toisella kertaa tuttuni tuli alkoholin vaikutuksen alaisena ja alkoi painia kanssani. Silloin lensimme molemmat ulos.

Taloudellisesti elämä on haasteellista, mutta usko parempaan on vahva.

– Odottelen sitä starttirahaa. Kun se toteutuu, olen ajatellut aloittaa työt Lappeenrannassa, Pekka toteaa hymyillen maalaamansa taulun alla.

Jari-Jukka: Kaadutaan ja noustaan uudestaan!

Jari-Jukka Aaltosen 22 elinvuoteen on mahtunut monenlaista käännettä ja tapahtumaa:

– Jouduin lastenkotiin ja siitä sijaisperheeseen. Pääsin hetkeksi takaisin äidin luokse, mutta se oli jälleen melkoista meininkiä, joten päädyin takaisin laitokseen. Kiersin laitoksissa, kunnes tulin täysi-ikäiseksi. Kävin koulua Porvoossa ja Mäntsälässä. Olin ensin metallilinjalla, mutta se oli liian helppoa ja siellä oli liian vähän naisia, niin vaihdoin lukioon, Jari-Jukka toteaa silmää iskien.

– Ehdin olla puolitoista vuotta lukiossa, kunnes jäin kiinni huumeiden myymisestä. Tykästyin hiukan liikaa noihin päihteisiin. Kun sain homman kuriin, muutin Helsinkiin, menin kouluun, tapasin naisen, rakastuin ja menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Mutta sukset menivät ristiin vaimon kanssa ja nyt on avioeroprosessi käynnissä. Armeija on suoritettu, ja viikon verran olen ehtinyt lusimaan linnassakin. Muutama sivu tässä 22 vuoden aikana on tullut käännettyä!

Haastatteluhetkellä Jari-Jukka oli ehtinyt olla vasta viikon Castréninkadun yksikössä.

– Yllättävän rauhallista täällä on! Etukäteen pelkäsin, että täällä joutuisi välttelemään ihmisiä, ettei joutuisi laittomien substanssien kanssa tekemisiin. Kun hoitaa omat hommansa ja on ihmisiksi, niin muut tekevät samoin. Henkilökunta on puheliasta ja positiivista sorttia – hyvin hoitavat hommansa!

Jari-Jukalla on selvät sävelet tulevaisuuden suhteen.

– Minulla on selkeät prioriteetit. Koulutuspaikka on odottamassa ja työnhaku käynnissä. Kun työasiat ovat hoidossa, niin alan katsomaan omaa kämppää. Töitä löytää etsimällä, pitää vaan rohkeasti mennä paikan päälle. Kyllä yksi sadasta ainakin onnistuu!

Lopuksi Jari-Jukka haluaa kannustaa heitä, jotka kokevat vastoinkäymisiä elämässään.

– Vaikka rahat on loppu, ja kaikki on mennyt – niin on se päivä vielä huomennakin. Kaadutaan ja noustaan uudestaan!

Kyösti – uudestaan siivilleen

Ilomantsilaiselle 58-vuotiaalle Kyösti Raatikaiselle rakkaan menetys sattui suuresti.

– Olin VR:llä töissä 29 vuotta vaununtarkastajana, kunnes jouduin niskaoperaation takia sairauseläkkeelle. Tämän jälkeen rakas vaimoni kuoli ja siitä alkoivat vaikeudet. Muistoja oli niin paljon, ja kuningas alkoholi tuli kuvioihin mukaan. Myin asunnon ja rahat menivät. Ajauduin kodittomaksi. Olen asunut seitsemässä eri asumisyksikössä ja tavoitteeni on ehdottomasti, että Alppikatu olisi viimeinen. Tavoite on saada oma asunto Ilomantsin suunnalta, veri vetää kotiinpäin. Täytyy vain katsoa, että kestääkö vielä siivet, kun on ollut näitä vastoinkäymisiä.

Kyösti on asunut Alppikadun asumispalveluyksikössä tammikuusta lähtien. Hän työskentelee tarmokkaasti päästäkseen päihteistä.

– Käyn AA-kerhossa neljä kertaa viikossa. On haastetta päästä omille jaloilleen. Onneksi täällä on melko rauhallista, viihdyn hyvin omissa oloissani.

Siirrymme pihalle, sillä Kyöstillä on pihanlakaisuvuoro kesken.  Työtoiminta on ollut Kyöstille mieleistä.

– Työtoiminta pitää minut taskurahassa. Mutta pääasia on, että on jotain tekemistä – se toimii minulle terapiana. Olen tehnyt pihahommia aika paljon. Päivä menee mukavasti harjatessa ja on kiva nähdä työnsä jälki, Kyösti toteaa lakaisun lomassa ja huikkaa lopuksi:

– Hyvää syksynjatkoa kaikille lukijoille!

Jimmy – uskosta voimaa

39-vuotias Jimmy Virtanen saattaa olla osalle teistä tuttu – teimme jutun, kun hänelle myönnettiin joulukuussa 2012 tasavallan presidentin myöntämä hengenpelastusmitali.

– Pelastin pikkulapsen metron ovien välistä. Metro oli täydessä vauhdissa ja lapsi olisi juuri lyönyt itsensä metallitolppaan. Kaveri veti kahvasta ja vedin lapsen sisään. Olin hyvin otettu huomionosoituksesta.

Jimmyn ongelmat alkoivat kasautua huumeiden käytöstä.

– Elin tasapainoista nuoruutta ja aikuisuutta. Kävin töissä, muun muassa Fazerissa linjastonhoitajana, uimahallityöntekijänä ja lehdenjakajana. Vuonna 2006 tuli huumeet kuvioihin. Sain pari valitusta ja jäin asunnottomaksi.

– Asuin kadulla ja kaverien luona, mutta lopulta kyllästyin siihen ruljanssiin ja menin sosiaalihoidon päivystykseen. Minut ohjattiin Hietaniemenkadun palvelukeskukseen, josta edelleen tänne Pelastusarmeijalle vastaanottoyksikköön ja lopulta joulukuussa 2012 tänne Alppikadulle. Taival on ollut pitkä, muttei turha.

Jimmy on ahkera työtoiminnassa kävijä – yli 300 päivää vuodessa.

– Pidän siivoamisesta, vastaan viidennen ja kuudennen kerroksen siivouksesta. On mukavaa, että joka päivä on jotain hommaa.

Uskonkysymykset ovat nousseet Jimmylle tärkeiksi.

– Näiden vuosien aikana olen kokenut uskonnollisen heräämisen. Usko on tuonut elämääni rauhaa ja tasapainoa. Rukoilen ja käyn jumalanpalveluksessa, suurempi voima pitää meistä huolta. Ylistys Jumalalle!

Myös Pelastusarmeijan toiminta saa kiitosta.

– Tykkään Armeijan ideasta, että heikommista pidetään huolta. Jokainen pystyy auttamaan panoksellaan. Yksin eläminen on monelle kirous, ja tällainen yhteisö tuo turvan.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä