Asian vuoksi tulemme, ihmisten takia jäämme

Kansalaisareenan teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että 1,4 miljoonaa suomalaista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. On myös todettu, että neljä viidestä olisi valmis toimimaan vapaaehtoistyössä.

Sotahuuto haastatteli vapaaehtoisjohtamisen valmentajaa Lari Karreista: miten tehdä vapaaehtoistyöstä mielekästä ja motivoivaa?

Lari Karreinen toimii vapaaehtoisjohtamisen valmentajana, ratkaisukeskeisenä valmentajana ja fasilitaattorina.

– Järjestän osallistamisen ja vuorovaikutuksen työpajoja, tiimivalmennuksia sekä työyhteisöjen ja järjestöjen kehittämispäiviä. Autan järjestöjä ja muita tahoja, kuten kirkkoja ja kuntia, jotka organisoivat vapaaehtoistoimintaa. Autan heitä rekrytoimaan, innostamaan ja motivoimaan vapaaehtoisia. Ratkaisukeskeisenä valmentajana ja fasilitaattorina en neuvo, vaan kysymyksillä ja erilaisilla työskentelymenetelmillä ohjaan keskustelua.

Fasilitointi on ohjaavaa keskustelua, joka on erinomainen tapa osallistaa työpajoissa mukana olevia.

– En puutu sisältöön, vaan keskustelijat tuottavat sen. Näin saamme parempaa vuorovaikutusta ja syvempää sitoutumista asiaan. Ulkopuolisena fasilitaattorina olen luomassa turvallista ilmapiiriä, kun keskustellaan monimutkaisista aiheista.

Vapaaehtoisuus on hyvin suosittua.

– Iso osa suomalaisista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Kaikkea vapaaehtoistoimintaa ei aina mielletä siksi. Yksi voi toimia lapsen jalkapallojoukkueen järjestelytehtävissä, toinen yhdistyksen hallituksessa, kolmas asiointiapuna vanhukselle. Muotoja on monenlaisia.

Millaiset ovat vapaaehtoisuuden trendit kouluttajan näkökulmasta?

– Nykyajassa korostuu se, miten voi päästä hetkeksi mukaan. Kun ajankäytöstä on kilpailua, niin eläkeläisetkin ovat jo huolissaan, että mihin uskallan lupautua. Kun ihminen innostuu ja näkee, että voimat kantavat – silloin hän uskaltaa sitoutua isompiin ja pitkäaikaisempiin tehtäviin. Tätä voi ajatella ensimmäisinä treffeinä, ei suoraan syöksytä alttarille, vaan ensin treffataan ja katsotaan, sovimmeko toisillemme, Lari naurahtaa.

Vapaaehtoisuus saa myös uusia muotoja.

– Vapaa kansalaistoiminta ja kaupunkilaisaktivismi – kuten ravintolapäivä, Block Partyt ja siivouspäivä – on hyvin suosittua. Paikallista, yhteisöllistä toimintaa. Tehdään yhdessä jotakin kivaa, josta on iloa ja hyötyä sekä itselle että muille. Se haastaa perinteiset järjestötoimijat, joilla on vakiintunutta, tasalaatuista toimintaa, mutta joilla on haaste saada uusia ihmisiä mukaan.

Kilpailua ajasta

Monelle yhteisölle ja järjestölle suurin haaste on vapaaehtoisten tavoittaminen.

– Aika on entistä tiukemmalla, ja ihmiset valikoivat hyvin tarkkaan, mihin käyttävät vapaa-aikansa. Ajankäytöstä kilpailevat ystävät, työ, perhe, televisio, sosiaalinen media ja muut vapaa-ajan harrastukset ja aktiviteetit.

– Tässä henkilökohtainen kohtaaminen on kaikki kaikessa. Kun tuttu henkilö pyytää tulemaan mukaan, kynnys osallistua on paljon matalampi. Henkilökohtaisuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kohtaamista kasvokkain, vaan esimerkiksi nuorison keskuudessa Whatsapp-viesti tai snäppi voi olla se luonteva tapa kutsua mukaan.

Lari muistuttaa työn selkeyden tärkeydestä:

– Pyyntö ”Tule meille, meillä on vaikka kuinka paljon tekemistä” on omiaan karkottamaan kiinnostuneen vapaaehtoisen. Epämääräiseen pyyntöön ei uskalleta suostua. Jos pyyntö on selkeä, tyyliin ”Tuletko torstai-iltana kello 18 auttamaan tässä asiassa?”, on helppoa tarkastaa kalenteri ja sitoutua mukaan.

– Selkeät tehtävät, joista kerrotaan mitä pitää tehdä, kuinka pitkäksi ajaksi pitää sitoutua ja mitä työllä saadaan aikaiseksi – silloin ollaan oikeilla jäljillä!

Työtä, jolla on vaikutus

Vapaaehtoisuuden kehittäminen alkaa voimavarojen huomioimisesta.

– Kaikki lähtee ihmisten omista voimavaroista, vapaaehtoisella näitä ovat esimerkiksi aikaisempi osaaminen ja kokemukset. Kun ne tunnistetaan, niin saadaan vahva perusta toiminnan kehittämiselle. Kehitys ei ala nyt, vaan se on alkanut jo menneisyydessä. Tiedostetaan omat onnistumiset – ja astutaan askel eteenpäin.

Se, että näkee oman toiminnan vaikuttavuuden, on vapaaehtoisuuden ensisijainen motivaation lähde.

– Ihmisten sisäisen motivaation löytäminen on kaikki kaikessa. Löydetään jotain, mikä on kullekin erityisen merkityksellistä. Ihmiset haluavat auttaa, kun saavat itse valita aiheen. Kysyin kerran eräältä vapaaehtoiselta, mikä sinua tässä työssä motivoi. Hänen tehtävänsä sisältö sellaisenaan ei ollut kovin innostavaa: tavaroiden hyllyttämistä ja siivoamista. Hän vastasi: ”Joka kerta, kun näen ilon avunsaajan kasvoilla, se saa sydämeni huumaantumaan.” On tärkeää päästä kokemaan, että tehdyllä työllä on oikea merkitys. Se tuo motivaation.

Siellä missä on ihmisiä, on konflikteja. Lari näkee, että vapaaehtoistoiminnan suurin karikko on kuppikuntautuminen.

– Jos on entuudestaan hyvin toimiva vapaaehtoisporukka, on siihen ulkopuolisen vaikea päästä mukaan. Ollaan kavereita ja jäädään helposti juttelemaan omien ystävien kanssa. Unohdetaan, että pitäisi työskennellä sen eteen, että uusi henkilö pääsisi osaksi porukkaa. Siinä on haastetta itse kullekin, miten avata yhteisö uudelle tulijalle, Lari toteaa hymyillen, ja jatkaa:

– Pohtimisen paikka on myös siinä, että milloin olen itse niin innostunut ja kokenut, että olen valmis ottamaan toisen ihmisen rinnalleni kasvamaan. Seuraavan toimijasukupolven siementen kylväminen ja kasvattaminen, jatkuvuuden luonti, on monen yhteisön haaste.

Monien sydämien koskettaja

Meillä Pelastusarmeijassa monet tehtävät, kuten Sotahuudon myynti, sosiaalipalveluissa avustaminen ja joulupatakeräys, tukeutuvat vapaaehtoisuuteen. Lari muistuttaa, miten tärkeää oikeanlaisen ilmapiirin luominen on.

– On hienoa, jos esimerkiksi joulupatavahtina toimimisesta muodostuu vapaaehtoiselle perinne – sellainen lämmin osa joulua, jossa haluaa olla mukana. Usein tulemme asian vuoksi, mutta jäämme ihmisten takia.

Kristillisyyden Lari näkee vapaaehtoistoiminnassa suurena voimavarana.

– Yhdysvaltalainen johtamiskouluttaja John C. Maxwell, alkujaan seurakuntapastori, on hyvin sanonut: ”Jos haluatte pyytää käsiä, on ensin kosketettava sydämiä.” Oma tuntemus on, että kristillisissä yhteyksissä tämä asia sisäistetään hyvin. Näen, että Pelastusarmeija on laaja-alainen toimija ja että teillä on mahdollisuus koskettaa monenlaisia sydämiä, ja näin tavoittaa monia käsiä. Tutkitusti yksi elämän keskeisimpiä merkityksellisiä asioita on se, että pystyy vaikuttamaan positiivisesti yhteisöönsä. Pelastusarmeija tarjoaa näitä auttamisen paikkoja, Lari toteaa hymyillen ja muistuttaa lopuksi:

– On muistettava olla armelias myös itselleen ja toisille. Tekemisen meininki saa näkyä!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä