Anneli Franken korttiasetelmissa Jumalan sana lohduttaa, neuvoo ja rauhoittaa

Vietämme pian ystävänpäivää. Majuri Anneli Frankella on ollut jo vuosien ajan tapana ilostuttaa perhettään ja ystäviään sosiaalisen median kautta kuvilla, jossa kuhunkin päivään sopiva raamatunlause, kaunis postikortti ja siihen sointuva tausta muodostavat eheän kokonaisuuden.

– Jumalan sana on täynnä lupauksia ja se ei tule tyhjänä takaisin. Toivon, että kuvien katselijat voivat tuntea Hänen siunauksensa, majuri Anneli Franke toteaa.

 Tapaan majuri Anneli Franken (73) äitinsä, everstiluutnantti Martta Hämäläisen luona. Martta on pirteä 98-vuotias ”ikinuori”, jonka elämälle löytyi uusi suunta hänen ja miehensä Daavid Elias Hämäläisen vastatessa lähetystyön kutsuun vuonna 1953. Tuolloin he astuivat laivaan ja suuntasivat kolmen lapsensa kanssa Brasiliaan. Yksi lapsista oli pieni Anneli.

– Olen syntynyt Uudessakaupungissa. Olin viisivuotias, kun vanhempani lähtivät lähetystyöhön. Ennen Brasiliaan muuttoa olin jo ehtinyt asua Uudenkaupungin lisäksi Kemissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Tuohon aikaan upseerit saivat määräyksiä tiuhaan tahtiin, Anneli toteaa ja vilkaisee äitiään, joka nyökkää: – Ne olivat erilaisia aikoja.

Annelilta on jäänyt Tampereelta pari pientä muistikuvaa. – Muistan, miten nelivuotiaana usein kävelin yksin puiston läpi lastentarhaan. Olin jo silloin itsenäinen, Anneli naurahtaa ja jatkaa: – Tarhassa kerroin, että lähden Brasiliaan. He eivät uskoneet minua, luulivat vain minun keksivän juttuja.

Brasiliassa Anneli asui useassa paikassa, sillä hänen vanhempansa saivat monenlaisia määräyksiä. Välillä he johtivat lastenkotia, välillä osastoa, välillä heillä oli piiripäämajamääräys. – Ei tuntunut lainkaan oudolta asua Brasiliassa. Lapsena sitä sopeutui niin helposti. Kielenkin opin nopeasti. Hetken päästä puhuin portugalia paremmin kuin suomea, Anneli muistelee.

Kymmenen vuotta kului, ja noiden vuosien aikana hän kävi kahdesti lomalla Suomessa. – Siihen aikaan ulkomailla palvelevat upseerit saivat viiden vuoden välein viiden kuukauden mittaisen kotimaanloman. Noina kahtena vuonna en ehtinyt käydä koulua, koska jo laivamatkatkin kestivät melkein kuukauden.

Lähdettyään Brasiliasta Anneli matkusti ensin vuodeksi Isoon-Britanniaan oppimaan englantia. Sieltä hän palasi hetkeksi Suomeen, mutta jatkoi jo pian matkaa Ison-Britannian kautta Yhdysvaltoihin.

– En todellakaan tiedä, miltä tuntuu asua koko elämänsä yhdessä ja samassa paikassa, Anneli toteaa hymyillen.

Rakkaudesta, elämästä, ystävyydestä

Yhdysvalloissa Anneli suoritti upseerikoulun, ja hänen ensimmäiset määräyksensä olivat New Yorkissa Manhattanilla ja Bronxissa. Sattuma ja rakkaus johdattivat kuitenkin hänet takaisin Brasiliaan.

– Kävin vierailemassa vanhempieni luona Brasiliassa ja tapasin tulevan mieheni Paulon. Hän oli tuolloin kadettikoulussa määrättynä, ja tapasimme Pelastusarmeijan puitteissa. Siksi pyysin siirron Brasiliaan. Tapasimme vuonna 1972, vuotta myöhemmin menimme naimisiin.

Brasiliassa Paulo oli vastuussa paikallisesta Sotahuudosta, upseerilehdestä ja radio-ohjelmista. Anneli avusti Pauloa tehden paljon käännöstöitä.

– Suomessa olen myös tehnyt käännöstöitä, eritysesti tulkin tehtäviä kokouksissa ja matkoilla. Siitä olen aina pitänyt. Minulla ei ole erityistä koulutusta, mutta se on aina luonnistunut minulta. Tosin korva osaa aina paremmin kuin suu, Anneli naurahtaa.

Suomeen Anneli ja Paulo saapuivat varttuneemmalla iällä, vuosituhannen taitteessa. Suomessa pariskunta ehti palvella Temppelissä, Vaasassa, päämajassa ja Hämeenlinnassa. Päämajassa Anneli toimi silloisen naistyön presidentin Silvia Coxin avustajana.

Annelilla ja Paulolla on takana jo pitkä avioliitto. Tiedustelen Annelilta, mikä on ollut toimivan parisuhteen salaisuus.

– Olemme Paulon kanssa jakaneet vastuun ja tehtävät. Työnjako on ollut meille aina selkeä, se on pätenyt meillä kotonakin. Meillä molemmilla on vahva luonne, ja pitämällä asiat selkeinä ja avoimina olemme saaneet tämän toimimaan. Pitkään parisuhteeseen ehtii mahtua monenlaisia vaiheita, Anneli sanoo hymyillen.

Anneli jäi eläkkeelle seitsemän vuotta sitten. Armeijayhteys on pysynyt käymällä kokouksissa niin asuinpaikalla Hämeenlinnassa kuin Helsingin osastossakin äidin luona vierailemisen yhteydessä. Korona-aika on vaikuttanut myös Annelin arkeen, vaikka hän kertoo rohkeasti liikkuneensa pandemian aikana.

– Vuoden 2020 keväällä en päässyt hetkeen tapaamaan äitiäni, kun voimassa oli Uudenmaan sulku. Hämeenlinna jäi ”kupolin” toiselle puolelle, Anneli muistelee.

Pandemia-aikana Pelastusarmeijassa on järjestetty myös etätilaisuuksia, mutta niihin Anneli ei ole ottanut osaa. – Tahdon kokea asiat paikan päällä. Kun viime syksyllä oli Sanan päivät ja Benjamin Hurstin upseerivihkimys, minulle oli selvää, että haluan olla läsnä tilaisuudessa. Korona on sekoittanut kaikkien elämän maailmassa, mutta olemme onneksi selvinneet vähällä. Pikkuhiljaa kohti normaalia, Anneli pohtii.

Vuosien aikana Anneli on ehtinyt tutustua lukuisiin ihmisiin ja saada ystäviä, mutta hän myöntää, että vaihtelevat asuinpaikat ovat olleet ystävyyssuhteille haaste.

– Kun asut pitkään samassa paikassa, on helpompi muodostaa pysyvämpiä ystävyyssuhteita. Olen muuttanut usein, ja kussakin paikassa olen tutustunut uusiin ihmisiin. Monet ovat olleet ystäviä hetken elämänmatkan varrella, mutta on myös niitä, joiden kanssa ystävyydestä on tullut pysyvämpää. Tänä päivänä sosiaalinen media helpottaa yhteydenpitoa.

Korttiasetelmista iloa, neuvoa ja lohdutusta

Ystävistä ja sosiaalisesta mediasta voimme taivaltaa aasinsiltaa pitkin jo tämän jutun otsikossa mainittuun aiheeseen. Kyseessä on Annelin hyvän mielen projekti eli sosiaaliseen mediaan jaetut kuvat, joissa on päivään sopiva raamatunlause, kaunis postikortti ja siihen sointuva tausta. Näillä kuvilla Anneli on ilostuttanut perhettään ja ystäviään päivittäin jo seitsemän vuoden ajan.

Inspiraation Anneli sai kirpputorilta. – Näin siellä raameissa kortin, jossa oli raamatunlause. Siitä sain idean. Ajattelin, että Jumalan sana on täynnä lupauksia. Jumalan sana voi lohduttaa, neuvoa ja rauhoittaa. Yhtenä raamatunlauseena se ei olisi myöskään liian pitkä, vaan ihmisillä olisi aikaa syventyä sen äärelle. Jumalan sana ei tule tyhjänä takaisin, Anneli toteaa hymyillen.

Anneli on aina valmiudessa sopivan kuvan ottoon. – Kun kuljen, minulla on aina näitä kortteja mukana. Koskaan en tiedä, milloin löydän sopivan paikan ja hetken ottaa kuvan. Kortin ja raamatunlauseen haluan kuvata mielekästä taustaa vasten. Usein se on kukka, muttei aina. Toivon, että raamatunlauseen, kortin ja taustan välille syntyisi yhteys.

Aluksi Anneli ajatteli käyttää kortteja, joihin olisi raamatunlause painettu jo valmiiksi. Se osoittautui huomattavan vaikeaksi.

– Ennen vanhaan sellaisia kortteja oli paljon. Brasiliassa jopa lehtikioskeista sai niitä. Minun oli pakko alkaa itse askartelemaan näitä, ja nykyisin useimmiten liimaan kunkin raamatunlauseen siihen sopivaan korttiin. Kortteja minulla on runsaasti, olen saanut niitä äidiltäni ja ostanut kirpputoreilta. Ennen koronaa Helsingin osastolla oli myös myyjäiset, ja sieltä sai ilmaiseksi ottaa kortteja.

Kuvien taustat ja kortit vaihtuvat, ja niitä ei käytetä kuin kerran – mutta raamatunlauseet kestävät toiston.

– Kotona minulla on Raamattu, josta poimin lauseet ja merkitsen siihen sitä mukaa. Merkitsen vihreällä, jos olen käyttänyt kohdan kerran, keltaisella jos käytän sitä toistamiseen. Raamatunlauseita kun voi toistaa, sanoma ei siitä kulu. Asetelma ei ole kuitenkaan koskaan samanlainen kortin ja taustan vaihtuessa. Raamatunlauseiksi valikoituvat sellaiset, jotka koskettavat minua. Tosin tarvitsen näitä vuoden jokaiselle päivälle, niin raamatunlauseita on hyvinkin monenlaisia, Anneli kertoo metodistaan.

Kuvat Anneli julkaisee päivittäin sivuillaan Facebookissa: facebook.com/anneli.franke  ja Instagramissa: instagram.com/paulo_anneli. Lisäksi hän jakaa sen myös perheen omaan Whatsapp-ryhmään.

– Tämä on aina ensimmäinen asia, jonka teen aamulla. Monet ovat kertoneet odottavansa sitä saapuvaksi.

Kuvien yhteydessä raamatunlause on kirjoitettuna neljällä kielellä: englanniksi, portugaliksi, suomeksi ja ruotsiksi. Vuosien saatossa Annelille on muodostunut ystävyyssuhteita kautta maailman.

– Olen päättänyt, että nämä neljä kieltä saa riittää, suurin osa tuntemistani ihmisistä osaa kuitenkin englantia, Anneli sanoo.

Anneli valmistaa kuvista itselleen myös valokuvakirjan, jotta hänelle itselleen jäisi konkreettinen muisto. Seitsemäs kirja on nyt työn alla. Tiedustelen, toivoisiko hän saavansa jaettua niitä laajemmalle joukolle esimerkiksi omakustannekirjan tai taidenäyttelyn muodossa.

– En ole pohtinut asiaa tuolta kantilta, mutta kuulostaa kiinnostavalta. Ei sitä koskaan tiedä! Toivon, että tämä haastattelu saa uusia ihmisiä löytämään nämä asetelmani. Sivuni ovat avoimet, ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita katsomaan.

– Toivon, että katselijat saavat näkemästään Jumalan siunauksen. Olen joskus saanut kommentteja, että kuvat ovat puhutelleet ja auttaneet heitä – olleet juuri sitä, mitä he ovat tarvinneet sillä hetkellä. Se lämmittää sydäntäni.

Tutustu Anneli Franken ihastuttaviin korttiasetelmiin:

Facebook: facebook.com/anneli.franke
Instagram: instagram.com/paulo_anneli

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä