Anna-Mari Kaskinen: Jouluna he kaikki ovat täällä

Sanoittaja, kirjailija, runoilija Anna-Mari Kaskista voisi kutsua suomalaisen hengellisen musiikin kansallisaarteeksi. Hän on sanoittanut lukemattomia hengellisiä lauluja, hänen sanoituksiaan löytyy virsikirjasta useita, ja hän on julkaissut monia runokirjoja, lastenkirjoja ja muita kirjallisia tuotoksia. Ei ole ihme, että hänet palkittiin elämäntyöstään Kirkon kulttuuripalkinnolla tänä vuonna. Sotahuuto pääsi vierailemaan Anna-Marin luona Lohjalla keskustelemassa hänen kattavasta urastaan, uskosta ja joulusta.

Anna-Mari Kaskinen asuu Lohjalla kauniin Lohjanjärven rannassa. Tämä seutu on kuuluisa omenoistaan, ja syksyinen päivä on kaunis ja kuulas kuin makoisa omena. Anna-Mari tervehtii kotinsa portailta ja kutsuu sisälle. Kodissa on valoisa, viihtyisä ja lämmin tunnelma. Anna-Marin aviomies Timo Pekka Kaskinen on pappi, ja työ Vivamon johtajana toi perheen seudulle. Pariskunnalla on neljä aikuista lasta, jotka ovat jo lentäneet pesästä. Timo Pekka toimii nykyisin Roihuvuoren seurakunnan kirkkoherrana, ja heillä on toinen koti Tammisalossa, seurakunnan keskellä.

– Muutimme tänne Lohjalle kolmekymmentä vuotta sitten. Muuttaessamme talo oli tyhjillään ja melko rönttösessä kunnossa, Anna-Mari sanoo ja katselee huonetta hymyillen. – Mieheni on kuitenkin kätevä käsistään, ja ajan kanssa hän on tätä kunnostanut. Tämä oli mukava ja turvallinen paikka lapsille. Muuttaessamme alueella asui paljon ikäihmisiä, niin lapsillamme oli ympärillä mukavia mummo- ja vaarihahmoja.

Anna-Mari on kotoisin Turusta. Hänen rakas äitinsä asuu edelleen siellä, ja sisarusten kanssa he pitävät huolta hänestä. Ikääntyvä vanhempi on meille yhteinen tekijä, ja keskustelu eksyykin hetkeksi turva- ja vanhuspalveluihin. Havahdumme, naurahdamme ja jatkamme haastattelua. Anna-Mari opiskeli Turussa lukion ensimmäiselle ja jatkoi opiskeluja kansainvälisessä koulussa Kanadassa. Yliopisto-opinnot tapahtuivat Helsingissä. Perhe on ollut myös kahteen otteeseen Australiassa Kirkon ulkosuomalaistyössä.

– Ymmärrän, että minulla oli hyvä lapsuus. Äitini joutui neljävuotiaana lähtemään sotaa pakoon Viipurista, siksi hänelle oma koti on aina ollut hyvin tärkeä. Isäni äiti puolestaan kuoli hänen ollessaan hyvin nuori. Siksi molemmille oli tärkeää taata turvallinen koti lapsille.

Uskon virvoittavalla lähteellä

Musikaalisuus ja hengellisyys kosketti Anna-Maria jo lapsuudenkodissa. Hänen isänsä oli mukana NMKY:n kuorossa ja äiti soitti pianoa. Vanhempien perheissä oli herätysliiketaustaa. Isän lapsuudenkodissa pidettiin herännäisseuroja, ja äidin vanhemmat kävivät Viipurissa evankelisen liikkeen tilaisuuksissa.

– Mummoni opetti minulle Siionin kanteleen lauluja jo lapsena. Vieläkin muistan erityisesti laulut, joissa luontokuvaus oli vahvana. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla”, Anna-Mari tapailee laulua.

Rippikouluajalla oli Anna-Marille erityinen merkitys.

– Silloin ymmärsin Jeesuksen merkitystä tässä kaikessa. Koin kutsua kulkea suuntaan, jossa jätän elämäni Jumalan varaan. Ja sitä ei ole tarvinnut katua – koko elämäni lepää sen päällä, että Jumala on todellinen ja häntä voi lähestyä rukouksin. Voin turvautua ja luottaa häneen.

Anna-Mari kuvaa uskoa ehtymättömäksi lähteeksi: – Tässä iässä on kokenut jo monenlaisia surujakin, niin ajatus siitä, että Jeesus on voittanut kuoleman, on lohduttava ja merkittävä. Sama pätee minulla laulujenkin kirjoittamiseen. Jos kuulen, että jollekin on lauluistani apua tai rohkaisua, niin se ei ole minulta lähtöisin, vaan Jumalan suomaa lahjaa.

Anna-Mari saa elämäänsä voimaa käymällä seurakunnan messussa, ja virret, ehtoollinen, raamatuntekstit ja rukoukset kannattelevat elämän erilaisissa vaiheissa. Karmeliittamunkki Wilfrid Stinissenin kirjoittama hartauskirja on hänelle hyvin rakas.

–  Yhteys toisiin on arvokasta, sillä työni on itsenäistä ja välillä yksinäistä. Esimerkiksi Vivamon Raamattukylän työryhmämme on rukoileva porukka. Korona-aikana tein yhdessä kanttori Anna-Liisa Haunion kanssa laulun jokaiselle kirkkovuoden pyhälle. Näin syntyivät laulukirja ja levy Voimalauluja pyhään ja arkeen.

Anna-Mari on ollut työstämässä käsikirjoittajana ja laulujen sanoittajana Vivamon Raamattukylän joulu-, pääsiäis- ja kesävaelluksia alusta lähtien. Niiden kautta monet Vanhan ja Uuden testamentin henkilöistä ovat tulleet läheisiksi.

– Koen Marian tarinan hyvin merkittäväksi. Usein hänet muistetaan joulusta pienen Jeesus-vauvan kanssa, mutta hän kulki pitkän matkan – siitä lähtien kun sai ensi kerran kuulla tulevansa Kristuksen äidiksi. Jeesuksen ollessa pieni vauva Maria kuuli Jerusalemin temppelillä vanhalta Simeonilta sanat ”sinun sydämesikin läpi on miekka käyvä”. Maria sai jo silloin tuntea, että suureen iloon liittyy myös tuskaa. Raamatun henkilöiden inhimillisyys murheineen ja iloineen tulee iholle. Mariakin sai nähdä lopulta ylösnousemuksen ilon.

Psalmit ovat myös lähellä Anna-Marin sydäntä.

– Erityisesti paimenpsalmi, siinä näkyy ihmisen koko elämänkaari. Olen saanut nähdä läheltä iäkkäiden ihmisten elämää, niin on hienoa, että Jumala on myös tuolloin kanssamme – ei vain elämämme voimantunnossa, vaan päivien loppuun asti.

Monikulttuurista opiskelua ja kulttuurikodin vaikutusta

On aika katsahtaa Anna-Marin mittavaan uraan musiikin ja kirjallisuuden parissa. Anna-Mari nostaa kahvikupin huulilleen ja kertoo, että jo koululaisena hän piti äidinkielestä ja aineiden kirjoittamisesta. Kanadan kansainvälisellä koululla oli erittäin suuri merkitys:

– Meitä opiskelijoita oli 46 maasta. Se ei ollut kristillinen koulu, vaan oppilaat tulivat eri uskontokunnista ja kulttuureista. Suoritin IB-tutkintoa, ja äidinkielen osuudessa jouduin itse itseäni opettamaan, kun siellä ei ollut sopivaa opettajaa, Anna-Mari naurahtaa. – Luin suomalaisia klassikkorunoilijoita, ja siitä inspiroituneena aloin kirjoittamaan runomuotoisia tekstejä. Purin niihin ajatuksiani.

Palatessaan Suomeen Anna-Mari pääsi asumaan kuuluisan runoilijan Aaro Hellaakosken lesken luokse. – Se oli suuri onni! Hän kertoi paljon puolisostaan ja veljestään kuvanveistäjä Wäinö Aaltosesta. Se oli todellinen kulttuurikoti.

Monivuotinen, rikas yhteistyö

Anna-Mari jatkoi kirjoittamista, ja tapasi Pekka Simojoen kansainvälisessä seurakunnassa. Heillä oli myös yhteisiä yliopistokursseja teologisessa tiedekunnassa ennen kuin Anna-Mari jatkoi opiskelua historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa.

– Eräässä kansainvälisen seurakunnan nuorten aikuisten illassa piti kirjoittaa englanninkielinen runo. Luettuani kirjoittamani runon Pekka tiedusteli, olisiko minulla enemmän runoja, sillä hänellä olisi lukuisia valmiita melodioita ilman lyriikoita. Se oli pitkän yhteistyömme alku, Anna-Mari muistelee.

Ensimmäiset sanoitukset Anna-Mari teki Alabasteri-yhtyeelle, johon kuuluivat Anna-Marin ja Pekan lisäksi Ari Kauhanen ja Heikki Leppänen. Pekan kanssa yhdessä toteutettu Afrikkalainen gospelmessu toi Anna-Marin ja Pekan tekemät yhteislaulut laajemmin tunnetuiksi.

– Se oli todella iso uranuurtaja elämässäni. Suomen Lähetysseura alkoi tilaamaan meiltä monia lauluja ja messuja, Anna-Mari kertoo.

Afrikkalaista gospelmessua seurasi Suomessa messubuumi. Anna-Marin ja Pekan yhteistyönä syntyivät muun muassa lapsille suunnattu Meidän messu, koululaisjumalanpalvelus Jumis ja Partiomessu. Erityisen rakas projekti oli Hiljaisuuden messu. Heidän yhteistyönsä ei ole rajoittunut vain lauluihin ja messuihin, vaan mukaan on mahtunut myös musikaaleja ja näytelmiä. Ensimmäinen musikaali oli Liekit, ja viimeisin tämän kaltainen yhteinen projekti oli viime kevään Helsingin Via Crucis -pääsiäisvaellus.

Yhteistyölle ei myöskään näy loppua…

– Nytkin meillä on pari laulua työn alla, Anna-Mari mainitsee.

Virren viemää

Virsillä on tärkeä osa Anna-Mari Kaskisen uralla. Nykyisestä virsikirjasta löytyy seitsemän Anna-Marin sanoittamaa virttä. Lisävihko ja jumalanpalveluslaulut mukaan lukien niitä on yli kolmekymmentä. Anna-Mari on ollut mukana työryhmässä, joka suomensi Ruotsin kirkon virsikirjan sekä Suomen kirkon virsikirjan lisävihkotyöryhmässä. Kirjailija, virsien sanoittaja Anna-Maija Raittilalla oli suuri vaikutus siihen, että nuorten veisujen sanoittaja alkoi kirjoittaa myös virsiä.

– Hän oli minulle hyvin tärkeä henkilö. Lempi Hellaakoski usutti minua jo opiskelijana ottamaan Anna-Maijaan yhteyttä. Hän oli hyvin ystävällinen, mutten koskaan kehdannut runojani hänelle lähettää. Mutta kun myöhemmin soitin Anna-Maijalle ja pyysin häntä Kansan Raamattuseuran opiskelijatilaisuuteen puhumaan, hän tunnisti minut nimeni perusteella Afrikkalaisen messun laulujen sanoittajaksi. Hän kertoi, että virsikirjaan tarvittaisiin nuorten tekstejä. Tutustuimme, ja hän antoi minulle arvokasta ohjausta. Myöhemmin olen työskennellyt hänen kanssaan virsikirjatyössä, osallistunut hänen järjestämiinsä Hiljaisuuden retriitteihin ja matkustanutkin hänen kanssaan. Oli upeaa saada tutustua häneen lähemmin.

Ruotsin kirkon virsikirjan suomennos oli monivuotinen urakka.

– Se oli hieno oppimiskokemus. Olin työryhmän nuorin ja sain seurata konkareiden työskentelyä. Sain huomata sellaisen arvostettavan piirteen, että he kokivat virrenkirjoittamisen palvelutyönä, itsensä korostamisella ei ole siinä sijaa.

– Jos laulun tekee yhteislauluksi tai virreksi, siinä korostuu se, että säkeistöissä pitää jokaisella rivillä olla keskenään yhtä monta tavua. Tärkeää on myös, miten melodia ja lyriikat sopivat toisiinsa. Jos on pitkä sävel, niin siihen on löydettävä pitkä vokaali, jottei se kuulosta epäluontevalta venyttämiseltä. Vaikka muutoin saatankin olla suurpiirteinen, niin virsien ja yhteislaulujen kirjoittamisessa olen tarkka. Niitä lauletaan ympäri Suomen, joten tunnen suurta vastuuta siitä. Anna-Maija Raittilalta opin myös sen, että tulee käyttää hyvää kirjakieltä. Näin virret eivät vanhene.

Kirjojen kansissa

Anna-Mari jatkaa kirjoitustyylien pohdintaa: – Runoissa on enemmän vapautta. Rytmi ja riimit ovat toki tärkeitä, mutta liikkumavaraa on enemmän.

Anna-Mari on julkaissut paljon kirjallista tuotantoa, erityisesti runo- ja lastenkirjoja. Monet runokirjat ovat lahjakirjoja, joissa runoja rytmittävät kuvitukset. Viime aikoina hän on tehnyt yhteistyötä kuvittaja Minna Immosen kanssa.

– Runokirjoja on monesta aiheesta, mutta usein johtavana ajatuksena ovat rohkaisun ja lohdutuksen sanat, ja luonto on aina rakas teema. Inspiroidun monenlaisesta, esimerkiksi vanhustenhuollon ongelmien ollessa paljon esillä inspiroiduin kirjoittamaan runokirjat Sitten kun olen vanha ja Vanhuus on kaunista. Lohdullista, eikö vain, Anna-Mari naurahtaa.

Kaiken edellä mainitun lisäksi Anna-Marilla on riittänyt virtaa luotsata Lastenmaa-lehteä päätoimittajana. Se on 4–11-vuotiaille lapsille suunnattu kristillinen lastenlehti, jossa on monenlaista mielekästä sisältöä.

– Lehti pyrkii tukemaan valoisalla tavalla perheiden kristillistä kasvatusta. Monikulttuurisuus on myös tärkeä asia, jota haluamme tuoda esiin, erityisesti nykyisessä ilmapiirissä. Voimme kaikki olla ystäviä keskenämme, ja lapset näyttävät tästä parasta esimerkkiä, Anna-Mari sanoo.

Tiedustelen Anna-Marilta, mikä on hänen monipuolisuutensa ja tuotteliaisuutensa salaisuus. Hän pohtii hetken katsellen ikkunasta. – Minulla on aina ollut vapaus rakentaa oma ajankäyttöni. Olen ollut vain kaksi vuotta perinteisessä päivätyössä toimiessani Vivamon johtajana. Nykyisin vapaana kirjoittajana teen Vivamossa projekteja. Toimin kesäkaudella Lastenkylän johtajana ja käsikirjoitan Raamattukylälle näytelmiä: se sopii minulle hyvin. Kun mieli on vapaa, koen asiat, kuten luonnon, vahvemmin. Miehenikin huomasi tämän, ja hän sanoi, että palaa oman kutsumuksesi ääreen, Anna-Mari muistelee.

– En häpeä lauluja, joita olen vuosikymmeniä sitten kirjoittanut. Kaikki on osa hengellistä polkuani. Minulla on myös periaate, etten tee itsestäni hurskaampaa kuin olen. Elämään kuuluvat ongelmat, epäilyt ja huolet. Se näkyy lauluissani ja on vaikuttanut siihen, että voin kokea tekstit omakseni.

Kattavasta elämäntyöstään Anna-Mari on saanut lukuisia huomionosoituksia ja palkintoja, viimeisimpänä Kirkon kulttuuripalkinnon elämäntyöstä tänä vuonna.

– Elämäntyö kuulostaa kovin juhlalliselta, kun asioita kuitenkin toteuttaa yksi laulu, kirja tai tehtävä kerrallaan. Olen iloinen, jos työlläni on ollut merkitystä.

Kun joku on lähellä Jeesusta

Pelastusarmeijalla on oma laulukirja. Sieltä löytyvät Anna-Mari Kaskisen sanoitukset Kuule pyyntöni, oi Jeesus, Jo katsomme huomiseen uuteen, Rukous on silta, Kun joku on lähellä Jeesusta ja Valtakunta. Näistä lauluista Kun joku on lähellä Jeesusta on Anna-Marille hyvinkin merkityksellinen.

– Se liittyy vahvasti Vivamon Raamattukylän alkuaikoihin. Olin Kansanlähetyksen nuorten taideleirillä kirjoittamisen opettajana. Kuulin siellä nuorta parikymppistä miestä, jolla oli taito tehdä kauniita, mieleen jääviä melodioita: hän oli Tommi Kalenius. Kysyin, haluaisiko hän tehdä yhteistyötä. Hänestä tulikin raamattukylän laulujen pitkäaikainen säveltäjä. Tämä laulu oli aivan ensimmäisessä näytelmässä ”Sallikaa lasten tulla”. Laulussa kerrotaan, miten erilaiset ihmiset eri taustoista ovat kaikki tervetulleita Jeesuksen luo. ”Kun joku on lähellä jeesusta, hän lähteelle tullut on. Se lähde on rakkautta tulvillaan, se lähde on pohjaton”, laulussa lauletaan.

Jouluna taivas ja maa lähekkäin

On tullut aika puhua joulusta. Sytytämme kynttilän luodaksemme tunnelmaa. Anna-Mari on kirjoittanut myös joululauluja, joista tunnetuimmat ovat Kauneimmat joululaulut -vihoista ja tilaisuuksista tutuksi tulleet Pieni liekki ja Jouluna he ovat kaikki täällä. Jälkimmäisen hän on tehnyt yhdessä Jiri Kurosen kanssa vuonna 2019. Anna-Mari osoittaa piirongin päällä olevia sukulaisten ja ystävien kuvia.

– Osa heistä on jo edesmenneitä, mutta jouluna he ovat kaikki täällä, Anna-Mariaa toteaa lämpimästi hymyillen. – Jouluna tulee tunne, että he ovat läsnä. Eivät mystisesti, vaan muistoissamme.

Anna-Mari kertoo olevansa jouluihminen, ja joulunaika on hänelle ihana, joskin kiireinen kausi.

– Papin perheeseen kuuluu se, että joulunakin tullaan ja mennään, Anna-Mari kuvailee. – Joulukausi on kiireistä, sillä parhaimmillaan meillä on täällä Vivamossa ollut 18 jouluesitystä. Siinä on riittänyt kaikenlaista puuhaa, ja joulua on saanut elää näiden tarinoiden kautta.

Kauneimmat joululaulut, joulukirkko ja kynttilän sytyttäminen haudoille ovat Anna-Marille tärkeitä traditioita.

– Hautausmaan kynttilät ovat niin vaikuttavia. Ne todellakin tuovat todelliseksi ajatuksen, että jouluna he kaikki ovat täällä.

Kiitän Anna-Maria ihastuttavasta iltapäivästä. Lähtiessäni Anna-Mari kiteyttää joulun sanoman seimen äärelle.

– Joulun aikaan taivas ja maa ovat erityisen lähellä toisiaan. Eikä tämä ole satua tai legendaa, vaan Jumala on todellinen. Missä olettekin tänä jouluna, niin Jeesus kulkee mukananne. Hänessä on elämä, toivo ja tulevaisuus. Siunattua joulua!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Jouluna he kaikki ovat täällä

Jouluna he kaikki ovat täällä,
joita rakastimme niin.
Näen tutut valokuvat kaapin päällä,
ja muistot laskeutuvat sydämiin.
On niin kuin jossain soisi tuttu ääni,
ja jälleen kerran maa niin kaunis on.
On kirkas Luoja taivas yllä pääni.
Soi enkeleiden laulu loputon.
Ja jälleen kerran joulu saapuu meille.
Nyt loista, hento liekki kirkkaana.
Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille.
On lähellämme valon maailma.

On ympärillä ihmeellinen ilta.
Yön muuri murtuu, raja katoaa.
On keskellämme rakkauden silta,
on taivas yhtä lähellä kuin maa.
Nyt kynttilöiden meri loistaa heille
ja tähtitaivas yllä kirkkomaan.
He laulavatko tänään enkeleille
nyt kirkkaammin kuin täällä milloinkaan?
Ja jälleen kerran joulu saapuu meille.
Nyt loista, hento liekki kirkkaana.
Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille.
On lähellämme valon maailma.

Anna-Mari Kaskinen

Kuva: Aja84

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä