Äidin veroista ei ole toista!

Äitienpäivää on vietetty Suomessa nyt sadan vuoden ajan. Pelastusarmeija oli vahvasti mukana jo toisena juhlintavuotena 1919, jolloin juhlapäivää vietettiin sadoissa tilaisuuksissa ympäri Suomen.

Nykymuotoinen äitienpäivä, jolloin rakkaita äitejä muistetaan kortein, lounain ja lahjoin, on saanut alkunsa 1900-luvun alkuvuosina Yhdysvalloissa. Toki äitejä ja äitiyttä on juhlittu eri kulttuureissa jo tuhansien vuosien ajan, muun muassa muinaisessa Kreikassa. Kristityssä perinteessä Maria on aina ollut syvästi arvostettu ja rakastettu. Muutamissa katolilaisissa ja protestanttisissa Euroopan maissa, kuten Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, vietetään myös kirkkopyhää ”Mothering Sunday”, jolloin muistetaan ”äitikirkkoa” vierailemalla omassa kastekirkossa. Nykyään kyseinen pyhä on yhdistynyt maallisempaan äitien muistamiseen.

Ensiaskeleet äitienpäivän vietossa otettiin, kun yhdysvaltalainen yhteiskunta-aktivisti ja runoilija Julia Ward Howe alkoi ajaa äitiyden arvostamisen nostamista. Hän kutsui amerikkalaisia äitejä koolle tilaisuuksiin, ja vuonna 1870 hän kirjoitti ”äitienpäiväjulistuksen”, joka oli kutsu naisille liittyä yhteen maailmanrauhan nimissä. Hän esitti myös ajatuksen virallisesta äitienpäivän vietosta. Tapa ei tuolloin vielä kuitenkaan juurtunut.

Howen aloittamaa työtä jatkoi Ann Jarvis vanhempi, joka järjesti Äitien päivä -kokouksia ja perusti Äidin työ -järjestön. Ann Jarvisin menehdyttyä vuonna 1907 hänen tyttärensä Ann Jarvis nuorempi pyysi philadelphialaisen seurakuntansa papilta lupaa järjestää juhla äitinsä – sekä kaikkien äitien – muistolle. Seuraavana vuonna Philadelphiassa järjestettiin yleinen äitien muistopäivä. Vuonna 1909 juhlaa vietettiin jo 45 osavaltiossa.

Siunauksia äitienpäivästä

Yhdysvalloista äitienpäivän vietto levisi koko läntiseen maailmaan muutamassa vuodessa. Suomeen juhla rantautui vuonna 1918 Kotikasvatusyhdistyksen (nykyisin Vanhempainliitto) silloisen pääsihteerin Vilho Reiman toimesta. Reiman pyrkimyksenä oli omistaa päivä kansalaissodassa leskiksi jääneille tai poikansa menettäneille ”veljessodan” äideille. Hän halusi kutsua kaikki äidit mukaan ajatuksella, ”että vihollisenkin äidillä on äidin sydän”.

Ensimmäistä suomalaista äitienpäivää vietettiin vain yhdessä tilaisuudessa Alavieskan kirkonkylän kansakoululla heinäkuussa 1918  – pari kuukautta kansalaissodan päättymisen jälkeen. Seuraavana vuonna äitienpäivää vietettiin 14.9. amerikkalaisen esikuvan mukaan. Kotikasvatusyhdistyksen ohella Pelastusarmeija oli tuolloin vahvasti mukana tuomassa tapaa Suomeen.

Syyskuun 13. päivänä ilmestynyt Sotahuuto N:o 37 / 1919 oli omistettu kokonaisuudessaan äideille ja äitienpäivälle. Muun muassa rouva eversti Toft kirjoituksessaan muistutti äitien muistamisen tärkeydestä:

”Äiti, ’äitien päivä’!” Sydän avartuu juhlatunnelmasta. Suomi, tuhatjärvien maa, maa joka taistelun tuntee ja jolle uhrit eivät outoja ole, tämä maa kehoittaa nyt juhlimaan häntä, joka kantaa suurinta maallista nimeä, minkä Suomi tuntee, nimeä ’Äiti’ – – Tulkoon ”äidin päivästä” Suomelle ja sen kansalle siunauksen päivä! Päätöksistä rikas päivä! Päivä, joka vie sen pojat ja tyttäret lapsuuspuhtauteen uskoon ja rukouksiin! Ja täyttykööt tänään äidin rukoukset lastensa pelastukseksi. Silloin tulevat ei vaan äidit ja lapset, mutta koko maa saamaan siunauksen äitien päivästä.”

Lehdestä löytyi myös vinkkejä äitienpäivän juhlinnan käytännön järjestelyihin:

”Aamulla tulisi lasten herättää äiti laululla sekä tarjota hänelle kahvia hyvän leivän kera. Äiti on mainittuna päivänä vapautettava niistä taloustoimista, joita hän tavallisesti suorittaa sinä päivänä. Aamiaispöytä on katettava juhla-asuun ja koristettava kukkasilla; ja jokaisen tulisi varojensa mukaan koettaa hankkia äidille jokin pikku lahja, mistä äiti erityisesti pitää, hänelle terveydeksi. Iltapäivällä tai illalla on järjestettävä pieni juhlahetki kodin piirissä, johon isänkin tulee ottaa osaa…”

Kaksi numeroa myöhemmässä Sotahuudossa N:o 39 /1919 raportoitiin äitienpäivän vietosta Helsingin osastoissa:

”Helsingin I osastossa: Rouva everstin (Toft, toim. huom.) lämmin puhe lähti sydämestä ja saavutti sydämet. Hän pysähtyi erityisesti puhumaan niistä, joista äidin rakkaudesta osattomiksi jääneinä tai siitä huolimatta oli tullut haaksirikkoutuneita hylkyjä elämän merellä ja kehotti pelastuskansaa lämmittämään sydäntänsä Jumalan rakastavalla sydämellä, kunnes äidin tavoin kykenivät rientämään näiden raukkojen avuksi.”

Helsingin II osasto oli saanut arvokkaita vieraita kansanedustajien, opettaja Vilho Reiman ja emäntä Eveliina Ala-Kuljun tuodessa tervehdyksensä. Vilho Reima esitti sydämiin käyvän puheen ”Äiti tärkeimpänä tekijänä uuden Suomen uudeksi luomisessa”. Eveliina Ala-Kulju piti puheen myös Helsingin IV:n osaston kokouksessa. Siellä ei ollut unohdettu myöskään suomalaisten rakkautta kahviin: kaikille vieraille, joita oli toistasataa, ”tarjottiin juhlassa hyvää kahvia aivan rahatta ja ilmaiseksi”.

Kevään juhla

Vuonna 1920 äitienpäivä siirtyi toukokuun kolmannelle sunnuntaille, ja vuonna 1927 opettajien toiveesta nykyiselle paikalleen toukokuun toiselle sunnuntaille, jottei se osuisi liian lähelle lasten kevätjuhlia ja opiskelijoiden tutkintoviikkoa. Liputuspäivä äitienpäivä on ollut vuodesta 1947.

Toukokuussa ilmestyneessä Sotahuudossa N:o 19 /1920 äitienpäivästä muistutetaan seuraavasti:

”Sotahuudon lukijat ehkä jo tietävät, että sunnunt. 16 p. toukokuuta vietetään äitien päivää kaikissa Pelastusarmeijan osastoissa ympäri Suomea... Äitien päivän tulee ennen kaikkea olla kodin juhla, sillä kodissahan äiti ennen kaikkea muuta alaa elämässä vuosi vuodelta suorittaa suurenmoista rakkaustyötään kunnes lopulta painaa väsyneen päänsä kuoleman lepoon. Senpätähden äitien päivän tulee ennen kaikkea olla kodin suuri juhla.”

Nykyisinkin perinteeseen kuuluvat äidille aamiainen vuoteeseen ja itse askarrellut kortit ja pienet lahjat. Moni äiti ilahtuu kimpusta valkovuokkoja. Valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa tasavallan presidentti myöntää äitienpäiväkunniamerkkejä, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitaleja kultaristein. Tapa on alkanut vuonna 1946, ja tasavallan presidentti luovuttaa kunniamerkit henkilökohtaisesti juhlallisin menoin Helsingin Säätytalossa.

Lopuksi vielä lainaus Sotahuudon numerosta N:o 37 / 1919, jossa tiivistyy äitienpäivän juhlinnan ydin:

”Anna äidin tänä päivänään saada osakseen niin paljon rakkauttasi, myötätuntoasi ja ihailuasi kuin sinä vaan lapsenaan kykenet antamaan. Hän ei koskaan saa liiaksi! Muista, että Herra lahjoittaa meille elämässä paljon muuta, mutta vain yhden äidin ja äidin veroista ei ole toista!”

Pelastusarmeijan arkisto

Lähteet:
Sotahuuto N:o 37 / 1919, N:o 39 / 1919, N:o 19 / 1920, Suomen Vanhempainliitto, Turun Sanomat, Wikipedia 

---

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä