Aarikan tontut rakastettu osa Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoimintaa

On olemassa tonttupaja, jossa uurastetaan ahkerammin kuin Korvatunturilla! Kyseessä on Pelastusarmeijan Pitäjänmäen asumispalveluyksikön työtoiminnan paja. Noin kymmenen vuoden ajan Aarikan tonttuja on alihankintatyönä koottu ja laitettu myyntikuntoon Pitäjänmäellä. Pääsemme tutustumaan tähän mielenkiintoiseen prosessiin niin työtoiminnan asiakkaiden, ohjaajien kuin Aarikankin näkökulmasta.

Ollaan vielä alkusyksyssä, kun Sotahuuto pääsee vierailemaan Pitäjänmäen asumispalveluyksikön tonttupajalla. Lunta ei näy, kulkuset eivät kilkata, mutta pöydän äärellä miehet työskentelevät pieteetillä. Tasku laittaa liimaa tontun pään liitoskohtaan ja katsoo, että tontun kasvot ja pohjasta löytyvä leima ovat täydellisesti linjassa.

– Tämä on mukavaa puuhaa, samalla voi heittää huulta kavereiden kanssa. Meillä oli aiemmin sellainen vanha jengi, mutta siitä on jo pari ”muuttanut yläkertaan”. Olimme kuin yhtä perhettä.

Tasku jakaa myös yhden tonttuihin liittyvän hauskan muiston.

– Olin kerran kokoamassa näitä tonttuja, kun täällä pajassamme pyörähti sellainen kaunis, näyttävä nainen. Ajattelin, että nyt on syytä tehdä hyvä vaikutus, ja menin hänelle juttelemaan ja esittelemään tonttuja ja työtämme. Nainen kuunteli hymyillen. Myöhemmin sain tietää, että hän oli Aarikan silloinen toimitusjohtaja, Tasku naurahtaa.

Rale ja Esko ovat myös pajalla. He molemmat kertovat, että kokoamistyössä aika menee nopeasti, sillä se vaatii paljon keskittymistä. Lopputuloksen pitää olla siisti. Arton lähestyminen asiaan on astetta runollisempi. – Työtoiminnan myötä elämänlaatuni parani, koin että sain uutta sisältöä elämään.

– Tonttuja olen tehnyt suurella intohimolla. Juttelen jokaiselle tontulle, ne tulevat hetken eläväksi käsissäni. Tämä on tehtävä, joka tuottaa mielihyvää.

Suurin osa työtoiminnan miehistä asuu yksikössä, mutta työtoiminta on mahdollista muillekin tietyissä tilanteissa. Pave on Pitäjänmäen yksikön aiempi asukas. Hän on nyt mukana niveljakson tukitoiminnassa, jossa kartoitetaan asumisjakson jälkeistä tuen tarvetta ja tapoja.

– Vajaan kymmenen vuotta ehdin asua täällä, muutin tänne heti yksikön avauduttua. Olen ollut mukana työtoiminnassa alusta lähtien, sillä tämähän on kuin terapiaa. Ei ole aikaa murehtia tehtyjä virheitä, kun käsille ja aivoille riittää töitä, Pave toteaa hymyillen. Paven vieressä istuu vielä Muhammed , joka on tullut Pitäjänmäelle TE-palvelujen kautta työkokeiluun. Tonttujen kokoaminen on hänelle itse asiassa tuttua hommaa.

– Aiemmin olin Näkövammaisten liiton kuntoutuskeskuksessa Iiriksessä. Siellä olen myös koonnut tonttuja, joten tämä on tuttua ja mukavaa puuhaa.

Toimivaa työkeskustoimintaa

Annamme miehille työrauhan. Siirryn Aarikan tuotevastaavan Kai Kukkosen kanssa sivummalle keskustelemaan siitä, miten yhteystyö on saanut alkunsa ja millaista se nykyään on.

Kai Kukkonen kertoo, että työkeskustoimintaa toteutetaan useammassa pisteessä. Alihankintatöitä tekeviä työkeskuksia on Riihimäellä, Järvenpäässä, Vantaalla, Raisiossa ja Paimiossa yhdet ja Keravalla, Helsingissä ja Espoossa kahdet. Pelastusarmeijan työtoiminta on mukana Helsingin Pitäjänmäen ja Espoon Väinölän asumispalveluyksiköissä.

Aarikan perustivat vuonna 1954 Kaija Aarikka ja Erkki Ruokonen . Aarikan tuotteet tunnetaan pyöreästä muotokielestä, skandinaavisen selkeistä linjoista ja puusta. Tuotevastaava Kai Kukkonen avaa tuotevalikoimaa:

– Tonttujen lisäksi tarjolla on esimerkiksi kynttilänjalkoja, ottimia ja sisustustarvikkeita. Kynttilänjalat ovat olleet valikoimissamme vuosikymmenien ajan. Aarikan pässi-veistokset ovat myös klassikoita. Lisäksi teemme runsaan valikoiman koruja. Martinex Oy:n otettua Aarikan omistukseensa valikoimamme on laajentunut myös kankaisilla tuotteilla. Tontut ovat hyvin pitäneet pintansa. Aika ajoin tuotteisiin kehitellään uusia värejä ja versioita, ja näin valikoima pidetään raikkaana ja mielenkiintoisena.

Työkeskukset tulivat mukaan Aarikan toimintaan 90-luvun alun lamavuosina. Aarikalla oli hieno puusepäntehdas Vallilassa. Lama-ajan vaikeuksien myötä se nähtiin kannattamattomana, ja työ oli siirrettävä kokonaisuudessaan alihankinnaksi kotityöntekijöille ja työkeskuksiin.

– Tämä on todettu hyvin toimivaksi työmuodoksi, ja näin se on jatkunut jo kolmatta vuosikymmentä. Tänä päivänä sosiaalinen inkluusio on entistä tärkeämpää ja olemme iloisia, jos voimme omalla panoksellamme olla mukana, Kai Kukkonen toteaa.

Yhteistyö Pelastusarmeijan kanssa alkoi jo reilu vuosikymmen sitten. Aarikan silloinen tuotantopäällikkö Jukka Ylitalo ja Pelastusarmeijan tuolloiset työtoiminnan koordinaattorit Marika Puurtinen ja Päivi Merkkiniemi laittoivat toiminnan alulle. Toiminta käynnistyi Pitäjänmäellä ja myöhemmin kokoonpanotöitä on tehty myös Alppikadun, Castréninkadun ja Väinölän yksiköissä.

– Tällaisille hyville työkeskuksille on aina tarvetta, Kai nyökkää hymyillen.

Tiedustelen, onko tonttujen kokoaminen sesonkiluontoista.

– Turistit ostavat tonttuja kautta vuoden. Kaikkein kiireisin aika meillä on loppukesän ja alkusyksyn paikkeilla, jolloin isot ketjut valmistelevat suuria tilauksia tulevaa sesonkia varten. Vuoden alussa alamme jo valmistamaan tiettyjä komponentteja. Pyrimme työkeskustoiminnassa kiireettömyyteen, mutta välillä aikataulumme voivat olla haasteelliset. Tämä on työtä, jossa pyrimme joustavuuteen puolin ja toisin. Valmistautumisesta huolimatta joka vuosi tulee kuitenkin aina kiire, Kai naurahtaa.

Kai selventää hiukan työprosessia.

– Tonttujen alkuliimauksen voimme toteuttaa jo alkuvuonna valmiiksi, siten pystymme kanavoimaan, millainen tonttu siitä tulee isona, Kai toteaa hymyillen. – Tonttuja on kolmea kokoa ja kahta eri väriä, lisäksi tontuilla on kymmenittäin erilaisia elementtejä. Yhdet leipovat pipareita, toiset syövät jäätelöä, kolmannet toivottavat kyltein hyvää joulua ja näin päin pois. Lisäksi vuosittain taiteilijat suunnittelevat uusia versioita. Esimerkiksi nyt suunnittelupöydällä ovat jo vuoden 22 ja 23 tontut. Kokonaismäärissä puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista vuosittain. Työmme organisointi mahdollistaa sen, että työtä pystytään tarjoamaan eri työkeskuksissa kautta vuoden.

Tiedustelen, millaista palautetta työstä ja sen jäljestä on tullut. – Mitä olen ohjaajilta kuullut, niin työtoiminnan asiakkaat ovat tykänneet näistä tehtävistä. Työn jälki on ollut siistiä, ja olemme olleet siihen tyytyväisiä.

En malta olla lopuksi kysymättä, onko Kai itse jouluihmisiä.

– Olen ollut, mutta kun ensimmäiset tontut laitetaan työn alle tammikuun alussa, niin joulufiilis on vuoden loppua kohti koetuksella, Kai naurahtaa.

Innostunutta osallistumista työtoimintaan

Lopuksi tapaan vastaavan ohjaajan, työtoiminnan lähiesimiehen Hanna Tyrväisen ja työvalmentaja Juha Ristimäen . Pyydän heitä kertomaan, minkälaista työtoimintaa Pitäjänmäen asumispalveluyksikössä on tarjolla tonttupajan ohella.

– Korona-aikaan on ollut toimitilahuoltoa eli siivousta. Meillä on kierrätystoimintaa, niin sanottu ”kirppistiimi”. He ovat laittaneet tavaroita kuntoon, tehneet korjausompelua ja puhdistustyötä. Tuotteet on sitten jaettu käyttöön. Ympäristötyötä on tehty talon läheisyydessä, ja lisäksi meillä on ollut ryhmiä, jotka ovat kiertäneet lähikortteleita roskia keräten. Samalla he ovat luoneet positiivista, edustavaa mielikuvaa talostamme ja toiminnastamme, Juha toteaa hymyillen ja jatkaa: – Alihankintatöinä Aarikan tonttujen lisäksi meillä on Saintexin heijastimien kokoamis- ja pakkaamistehtäviä. Koronatilanteen vielä helpottaessa toiveenamme on ottaa tietokone käyttöön ja mahdollistaa sisällöntuotannollinen toiminta. Pari asukastamme on jo työskennellyt lehtiartikkelin parissa.

Keväällä 2020 koronapandemia pakotti kaiken työtoiminnan sulkeutumaan. Samoin oli tautitilanteen huonontuessa toisen ja kolmannen aallon aikana, toiminnot suljettiin marraskuussa ja avattiin maalis-huhtikuun vaihteessa. Toiminnan käynnistyttyä osallistujamäärää on ollut rajoitettava. Lyhyemmällä osallistumisajalla ja toiminnan porrastamisella lähikontakteja on saatu hillittyä. Työtoimintojen uudelleen käynnistymisen jälkeen innostuneita osallistujia on riittänyt:

– Ennen korona-aikaa osanottajia oli keskimäärin kolmekymmentä. Nyt kun olemme päässeet jälleen kohti normaalimpia aikoja, niin meillä on ollut ennätykselliset 45 osallistujaakin. Muitakin yli 40 osallistujan päiviä on ollut. On aika huikeaa, että aktiivisimpina päivinä yli kolmannes asukkaistamme on ottanut työtoimintaan osaa, Hanna kertoo ja pohtii syytä tähän: – Päivän rahallinen korvaus kahdeksan euroa saa toki ihmiset liikkeelle, mutta uskon, että siinä on paljon muutakin. Kun työtoiminta oli kiinni, asukkaamme puhuivat siitä, miten oli yksinäistä ja toimetonta ja miten päiviltä katosi rytmi. Kun oli mitä odottaa seuraavana päivänä, se toi valonpilkahduksen arkeen. Tämä kertoo siitä, että kynnys toimintaamme on matala ja ihmiset viihtyvät näissä tehtävissä.

– Uskon, että osallistumisen kokemus on monelle tärkeä. Yhteisöllisyys painaa vaakakupissa yhtä paljon kuin se päivittäinen korvaus, Juha tiivistää.

Tontut itsestään selvä osa toimintaa

Kysyn myös Hannalta ja Juhalta tonttupajan toiminnasta. Juha kertaa pajalla tehtäviä työvaiheita: – Pään ja muiden osien liimaus on se pääasiallinen tehtävä. Liimaamme myös viivakooditarroja tuotelappuihin ja tekstiilipistoolilla kiinnitämme muovipidikkeillä tuotelapun tonttuun. Pussitamme tontut. Yksi keskeinen tehtävä on laadunvalvonta. Esimerkiksi ne, joilla on käsissään liikuntarajoitteita, tekevät tätä. Ennen tonttujen lähettämistä takaisin tehtaalle he tarkistavat, että liimaukset on suoritettu siististi, että kaikki on suorassa ja hellästi kokeilevat, onko liimaus pitävä. Kaikille löytyy prosessissa omanlainen tehtävä.

Tonttupajalla tehdään töitä Korvatunturin tavoin ympäri vuoden, mutta kuten Kai kertoi, kiireisin aika on alkusyksyllä. Koska asukkaat tekevät nyt lyhyempää päivää, kokoonpanotyötä on ollut jatkuvasti.

Kysyn, onko joulun ainainen läsnäolo joskus huvittanut asukkaita.

– Muistan, miten ensimmäisenä kesänä, kun pöydät olivat täynnä tonttuja, se tuntui absurdilta ja aiheutti runsaasti hilpeyttä. Nyt siihen ovat kaikki tottuneet, Hanna kertoo ja Juha komppaa: – Siitä on muodostunut niin itsestään selvä osa työtoimintaamme, ettei asiaan kiinnitä enää huomiota. Kun taloon muuttaa uusi asukas, hän saattaa hiukan ihmetellä: ”Ai, tonttuja?” Vanhojen konkarien
mielestä tontut kuuluvat kalustoon, Juha ja Hanna naurahtavat.

Hanna kertoo, että pajatyöskentelyyn suhtaudutaan suorastaan kunnia-asiana:

– Olen näiden vuosien aikana huomannut, miten Aarikka-yhteistyö on asukkaille hyvin tärkeä, suorastaan ”pyhä” asia. Aarikka on tunnettu merkki, ja laadun on oltava hyvää. Juha nyökkää: – Asukkaat ovat tarkkoja siitä, että kaikki tekniset yksityiskohdat on tehty hyvin ja tarkasti.

Juha ja Hanna jäävät pohtimaan työtoiminnan syvempää olemusta.

– Tähän liittyy monia asioita, kuten kokemusten jakaminen, yhdessä oppiminen, vastavuoroisuus ja toisten huomioon ottaminen. Työvalmentajana koen, että juuri tämä sosiaalinen puoli ja yhteisöllisyys on sekä keskeistä että miellyttävää. Se on se työn palkitseva puoli, Juha toteaa ja jatkaa:

– Yhteisöllisyyden työkaluilla pyrimme rakentamaan sellaista toimintaympäristöä, jossa kaikki oppivat toisiltaan. Kun aloitin työvalmentajan tehtävissä, niin asukkaat auttoivat minut alkuun kokoonpanotyön työnohjauksessa. He perehdyttivät minut. He olivat tehneet sitä monta vuotta ja osasivat näyttää, miten se tapahtuu. Työvalmentajana en asetu ylhäältä ohjaavaan asemaan, vaan jaamme kokemuksia. Toki minulla työvalmentajana on erilainen rooli ja työnkuva, mutta on asukkaita, jotka osaavat esimerkiksi tämän kokoonpanotyön tai ruoanlaiton paremmin kuin minä, eikä sitä tarvitse yhtään hävetä tai peitellä. Tämä mielestäni kuvastaa hyvin sitä, minkälainen asiantuntijarooli työvalmentajalla on.

Hanna on samoilla linjoilla. – Uskon, että se voimaannuttaa heitä, kun olemme enemmän samalla viivalla ja heillä on se asiantuntemus, miten päivä menee ja miten omat vastuualueet hoidetaan. Työntekijänäkin voin huoletta heittäytyä rooliin, jossa voin saada informaatiota asukkailta. Tuntuu hyvältä, kun asukkaat ovat niin motivoituneita ja tunnollisia työtehtävissään.

Juha kertoo myös, että yhdenvertaisuus on myös tärkeä arvo työtoiminnassa.

– Koen merkityksellisenä, että meillä on tarjolla työtehtäviä, joita liikuntarajoitteiset voivat tehdä. On tärkeää niin sosiaalisena kuin yhdenvertaisuuskysymyksenäkin, että työtehtäviin voivat ottaa osaa eri toimintakyvyn omaavat henkilöt. Olen iloinen myös siitä, miten Aarikka tuo tätä esille. Aarikan tonttujen englanninkielisessä tuotelapussa lukee termit ”social inclusion” (sosiaalinen mukaan ottaminen) ja ”social workshops” (sosiaaliset työkeskukset). Tämä kertoo, että Aarikka arvostaa tämänkaltaista toimintaa.

Joulu laskeutuu Pitskuun

Lehden ilmestyessä ollaan jo joulun kynnyksellä. Hanna ja Juha kertovat, millainen joulu on Pitäjänmäen asumispalveluyksikössä.

– Meillä on naapurin lounasravintola varattuna joulujuhlia varten. Siellä on tarjolla seisova pöytä ja hiukan ohjelmaa. Asukkaat saavat Pelastusarmeijan Pelastuspakkaukset joululahjaksi. Lisäksi joulupäivänä täällä on jouluruokaa tarjolla asukkaille.

Joulupadat ilmestyvät myös pian kaduille.

– Joulupadalla vietämme myös aikaa, niin asukkaat kuin työntekijätkin. Olemme vastuussa Munkkivuoren joulupadasta, ja monet asukkaat ovat olleet vuosien saatossa mukana. Olemme työtoiminnassakin kannustaneet kokeilemaan patavahtina olemista sellaisena joulumieltä tuovana kokemuksena. Myöskään padalle ei tarvitse asukkaan yksin mennä. Jos jännittää, voi ottaa asukastoverin tai vaikka henkilökunnan jäsenen mukaan.

Kyselen, millaisia kokemuksia he ovat asukkailta kuulleet.

– Kaikki ovat aina joulupadalta iloisena palanneet, ja sitäkin pidetään sellaisena kunnia-asiana. Monet jakavat mukavia kohtaamisia, joita he ovat padalla kokeneet.

On aika antaa tonttupajan väelle työrauha. Hanna ja Juha lähettävät vielä terveiset:

– Toivotamme Sotahuudon lukijoille oikein hyvää joulua täältä Pitäjänmäen tonttupajalta!

Toni Kaarttinen
Kuvat:  Toni Kaarttinen