Rauhallisia kohtaamisia lentoaseman kiireessä

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on toiminut kahden vuoden ajan lentoasemapappi. Lentoasemapappina Hanna Similä kohtaa matkustajia ja kentän henkilökuntaa uskontoon ja elämänkatsomukseen katsomatta. Kohtaamisten aiheet voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä kadonneista matkatavaroista elämää suurempiin kysymyksiin.

Lentoasemalla käy kuhina. Niinhän siellä aina, mutta erityisesti näin lomaviikon kynnyksellä. Tapaan lämpimästi hymyilevän lentoasemapapin, Hanna Similän, sisäänkirjautumisaulassa. Tällä kerralla tarkastuskortille ei ole tarvetta: – Korkeimman lennonjohdon alaisuudessa taivaallisen matkustushenkilökunnan kapteenina minä annan nousuluvan tälle lennolle, Hanna naurahtaa.

Menemme henkilökunnan turvatarkastuksen läpi, ja porttialueella saan heti pilkahduksen Hannan työnkuvasta. Ranskasta lentänyt nuori perhe on etsimässä jatkoyhteyttä ja on huolissaan matkatavaroiden kohtalosta. Hanna ohjaa ystävällisesti perheen oikeaan passintarkastukseen ja antaa ohjeet, miten toimia portilla. Perhe kiittää ja heidän kasvoiltaan paistaa helpottunut hymy. 

– Tämä on auttamistyötä, kaikissa muodoissaan.

Yhteinen hiljainen huone

Ennen kuin syvennymme haastatteluun, Hanna on luvannut näyttää yhden hyvin tärkeän tilan. Kansainvälisellä puolella portin 52 läheisyydessä sijaitsee Olohuone Maja. Se on tila, jossa voi rentoutua, hiljentyä ja verrytellä ennen lentomatkaa. Se koostuu kolmesta tilasta: aulasta, josta löytyy nojatuolit ja säkkituolit rentoutumista ja lepäämistä varten, fyysisen rentoutumisen huoneesta, jossa on puolapuut ja pehmennetty lattia verryttelyä, joogaa tai jumppahetkeä ajatellen, sekä hiljaisesta huoneesta, joka on rauhoitettu rukoiluun, meditoimiseen ja hiljentymiseen. Aulatilasta löytyy lentojen infotaulu, minkä voisi kuvitella estävän rentoutumista, mutta se päinvastoin edistää sitä. Matkustaja pystyy seuraamaan lennon tilannetta ja samalla hiljentymään ja rentoutumaan.

Aivan erityisesti hiljainen huone henkii ihanaa rauhallisuutta ja valoa. Se on ollut toiminnassa tammikuusta 2023. Hanna oli hankkeen suunnittelussa mukana.

– Käytimme suunnittelun lähtökohtana pariakymmentä hiljaista huonetta maailmalta ja kotimaasta. Kaikissa onnistuneissa toistui runsas puumateriaalin käyttö, siivilöitynyt valo ja neutraalit värit. Olemme saaneet palautetta, että tämä on tosi kaunis, valoisa ja ihana tila. Tässä näkyvät myös kentän tärkeät arvot: suomalaisuus ja luonnonläheisyys.

Tilan tärkein periaate on se, että se on kaikille avoin uskonnosta tai maailmankatsomuksesta riippumatta.

– Tämä on rakennettu ajatuksella, ettei se sulje ketään ulos. Hiljaisessa huoneessa ei ole minkään uskonnon tunnuksia. Ihmiset tuovat ja vievät mukanaan omat uskonnolliset esineistönsä.

– Tilassa on tärkeää, että siinä voi rukoilla niin seisten kuin istuen tai lattialla. Bahai-uskonnon edustajille on tyynyjä, muslimeille korissa rukousmattoja ja juutalaiset huomioiden tilassa on penkki, johon kymmenen miestä mahtuu vierekkäin rukoilemaan. Hiukan tiiviisti tosin, Hanna sanoo sydämellisesti. Tilasta löytyy myös kenkäteline ja kompassi.

– Me suomalaiset koemme rukoilun yksityisasiana, niin tämä tila on rakennettu tavalla, jolla hiljaiseen huoneeseen voi häiritsemättä kurkistaa, että onko siellä jo joku.

Hanna kertoo, että parhaimmillaan tämä on arkipäivän katsomusdialogia.

– Eräänä päivänä täällä oli henkilö odottamassa minua. Rukoillessamme yhdessä tilaan tuli toinen henkilö, joka levitti rukousmaton ja aloitti rukoushetken. Samaan aikaan fyysisen rentoutumisen huoneessa henkilö joogasi. Se oli todella liikuttavaa. Se oli juuri sitä, mitä tämän kuuluu olla, kokoonnutaan rauhanomaisesti yhteen. Pääasiallisesti hiljaisia huoneita hallinnoivat kristityt ja käyttäjät ovat muslimeja, sillä heille on tärkeää päivän rukousrytmi. Se, että huomioidaan eri katsomuksia julkisessa tilassa tutkitusti parantaa yhteiskuntarauhaa ja vähentää radikalisoitumista. Kaikki, mikä on vierasta, jännittää ja pelottaa. Koen, että lentoasemapappina tehtävääni kuuluu pitää katsomustietoutta esillä ja tarjota mahdollisuus oman katsomuksensa harjoittamiseen.

Hiljaisessa huoneessa on vietetty kaste- ja vihkitilaisuuksia. Vihkimisistä parit ovat yleensä jatkaneet suoraan häämatkalle. Matkalle siunaamisia myös tapahtuu.

– Erityisesti kansainvälisten matkustajien parissa, sillä meillä Suomessa ei ole tähän vahvaa perinnettä. Tosin pyhiinvaellukset ovat nouseva trendi. Lentopelko on yksi asia, jonka kanssa työskentelen.

– Monet kokevat saavansa helpotusta matkaan siunaamisella.

Matkustajien kohtaamista, henkilökunnan tukemista

Siirrymme juttelemaan kahvikupin äärelle monelle matkailijalle tuttuun Nordic Kitcheniin. – Kahvi on meille suomalaisille suoranainen sakramentti, Hanna hymähtää.

Maailmalla lentoasemakappalaisuus on pitkäaikainen työmuoto. Maailman ensimmäinen lentoasemakappeli avautui jo 1950-luvulla Bostoniin. Euroopassa muun muassa Frankfurtin kentällä on tehty tätä työtä jo viisikymmentä vuotta. Vuonna 2021 Vantaan seurakunnat käynnisti selvityskartoituksen työn mahdollisuuksista.

– Vantaan seurakuntien johto kävi tutustumassa työhön Manchesterin kentällä, ja he olivat siitä hyvin vaikuttuneita. Yhteiselle seurakuntatyölle annettiin tehtäväksi tutkia yhteistyön mahdollisuuksia lentoaseman kanssa. Minut palkattiin siihen selvittämään ja rakentamaan tätä yhteistyötä, Hanna kertaa tehtävänsä alkua.

– Maaliskuussa 2023 tämä alkoi kokeiluna, ja toimin siinä hanketyöntekijänä. Kokeilu koettiin onnistuneeksi ja tarpeelliseksi, ja kesällä 2023 Vantaan seurakunnat perusti tähän viran.

Hannan työ jakautuu kolmeen osaan: lentoaseman henkilökunnan tukemiseen työpaikkapappina, matkustajien kohtaamiseen sekä hiljaisesta huoneesta vastaamiseen. Iltapäivisin Hanna on matkustajien saatavilla. Hän liikkuu ympäri asemaa eikä päivystä hiljaisessa huoneessa.

– Vuorokaudessa askelia kertyy helposti 20 000. Joskus täytyy hiukan himmailla, Hanna toteaa.

Kysyn Hannalta, miten kohtaamiset jakautuvat henkilökunnan ja matkustajien kesken.

– Viime vuonna minulla oli ammatillisia kohtaamisia yli 1 200. Silloin arvioin, että se olisi puolet ja puolet. Nyt näyttää siltä, että se kallistuu henkilöstön puolelle. Kaikki kuitenkin tapahtuu tässä samassa tilassa. Kohtaan jokaisen, joka haluaa minut kohdata.

Hanna pitää henkilöstölle koulutuksia ja kriisien jälkihoitoa pyydettäessä. Hän on tehnyt henkilöstölle myös toimituksia. – Usein asiat liittyvät tähän toimintaympäristöön. Lisäksi kanssani keskustellaan henkilökohtaisen elämän suruista, kriiseistä ja huolista.

Matkustajien parissa asiat voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä.

– Aivan kaikkea auringon alla. Enkä tee mitään erottelua, kaikki auttamistyö on tärkeää. Koko elämänkirjo on läsnä, sillä kentän läpi kulkee noin 40 000 ihmistä päivässä. Kaikki eivät ole menossa lomalle. Monet kohtaamiset lähtevät hyvin käytännönläheisistä asioista, mutta saattavat johtaa keskusteluihin elämän iloista ja suruista. Lentoasema on liminaalitila: et ole enää lähtöpisteessä, muttet myöskään määränpäässä. Ihmiset ovat täällä erityisellä tavalla avoimina. Työni lisäarvona ovat yhdessä rukoilemiset ja matkaan siunaamiset. Ne ovat aina liikuttavia tilanteita. Minulle ei ole koskaan toivotettu niin paljon siunausta kuin täällä, Hanna sanoo säteillen.

Mielenpainuvia kohtaamisia on ollut useita. – Ne liittyvät tilanteisiin, joissa ihminen on kokenut henkilökohtaisen menetyksen. Olen näissä hetkissä mukana kulkija ja yritän keventää henkilön taakkaa.

Kansainväliset matkustajat ovat löytäneet lentoasemapapin. He ovat tottuneet omilla kentillään hengellisen työn tekijöihin.

– Suomalaiset ovat jännittyneen uteliaita. Joskus joku näyttää peukkua. Monelle on tärkeää, että hengelliset yhteisöt ovat olemassa, vaikka he eivät itse niihin kuuluisi. Se tuo turvaa.

Lentoasemapappi palvelee kaikkia lentoasemalla työskenteleviä ja matkustavia vakaumuksesta riippumatta. Jos henkilöllä on tarve keskustella oman uskontonsa edustajan kanssa, Hannalta löytyy tarvittaessa yhteystiedot.

– Tällaisia tilanteita ei ole ollut. Usein ajatellaan, että eri katsomusten omaavien olisi vaikea kohdata toisiaan, muttei se näin ole. Minä olen kelvannut, Hanna sanoo hymyillen.  – Minun ideaalimaailmassani kohtaisimme lapsesta asti kaikkia katsomuksia ja tutustuisimme toistemme tapoihin, se madaltaisi ennakkoluuloja ja toisi toisiamme lähemmäksi.

Mahdollisissa kriisitilanteissa lentoasemapapilla on omat vastuualueensa.

– Olen tehnyt kriisityötä jo pitkään, ja minulla kriisityön perustutkinto. Olen debriefing-ohjaaja, ja olen juuri kouluttautunut TRE-ohjaajaksi, joka käsittelee stressi- ja traumatilanteissa kehollisia rentoutumisen keinoja. Käytän kriisitilanteissa paljon kehollisia menetelmiä. Täällä se on entistä tärkeämpää, koska aina ei ole yhteistä kieltä. Työssäni olen pääasiassa kohdannut yksilötason kriisejä. Suuronnettomuustilanteissa työskentelisin yhdessä lentoaseman muiden kriisitoimijoiden kanssa. Yksi isompi tilanne oli Israelin evakuointilennot vuonna 2023. Globaalit tilanteet heijastuvat tänne Euroopan laidalle.

Kansainvälisen yhteistyön siivin

Lentoasemakappalaisuus on laajaa, kansainvälistä toimintaa. Tällä hetkellä toimintaa on noin sadalla kentällä viidessä maanosassa. Erityisesti Saksassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa työ on erittäin järjestäytynyttä ja toimintaa löytyy usealta kentältä.

Lentoasemakappalaiset kuuluvat The International Association of Civil Aviation Chaplains (IACAC) -järjestöön. Järjestössä sitoudutaan moniuskonnollisuuteen.

– Esimerkiksi virkaveljeni Heathrow’lla ovat aidosti moniuskonnollinen porukka, jotka työskentelevät rinta rinnan. Maailmalla lentoasematehtävissä on lukuisia vapaaehtoisia. Esimerkiksi Frankfurtin lentoasemalla työskentelee protestanttisen papin kanssa 25 vapaaehtoista ja katolisen papin kanssa 11.

Kappalaiset tapaavat vuosittain kansainvälisissä konferensseissa. Hanna on juuri palannut Frankfurtista, jossa koolla oli kappalaisia 24 kentältä.

– Nämä kokoontumiset ovat hengellisesti hyvin ravitsevia. Ihmiset tekevät tätä työtä pienillä resursseilla, mutta aivan valtavalla kutsumuksella. Omien kollegoiden näkeminen on todella tärkeää. Jokainen tekee hyvin omannäköistä työtä. Heathrow’lta on jäänyt mieleen pelastusarmeijalaisten tekemä tärkeä työ ihmiskaupan uhrien parissa. Saimme heiltä hyvää koulutusta tähän aiheeseen. Arvostan suuresti Pelastusarmeijan tekemää työtä lentokentillä.

Kansainvälistä yhteistyötä on myös arjessa.

– Lähetämme joskus matkustajia toisillemme. Jos tuen täällä henkilöä, niin voin vinkata matkustajan kohdekentän kappalaisen heille avuksi.

Elämän läpäisevä voima

Kahvikupit ovat melkein tyhjät, ja Hannan seuraava tapaaminen alkaa pian. Meillä on kuitenkin hetki aikaa selvittää, kuka Hanna Similä (44) on naisiaan. Hän on kotoisin Oulusta Kellon kylästä. Pappeus ei ollut itsestäänselvyys, vaikka usko olikin.

– Minulla oli ihan muut suunnitelmat, mutta yläkerralla toiset, Hanna naurahtaa. – Minulla ei ole uskoon tulemisen kokemusta, vaan niin kauan kuin muistan, olen ristinyt käteni ja rukoillut. Aina on korkeampi voima kantanut minua. Se, että minusta tuli pappi, tuli varmasti perheelleni pienenä yllätyksenä.

Ennen lentoasemapapin virkaa Hanna toimi oppilaitospappina Laureassa, Metropoliassa ja Taideyliopistossa yhteensä kahdentoista vuoden ajan.

– Olen koko urani palvellut yhteisöjä, niin siitä on ollut aivan valtavasti hyötyä. Kykyni tulevat tällaisilla ”kentillä” paremmin käyttöön. Yhteisölähtöinen työote ja palvelu ”arkikirkon” alttarilla ovat sopineet minulle.

Lentoasema tuntuu Hannasta kotoisalta: – Olen aina rakastanut lentokenttiä! Näissä on sellainen selittämätön tunnelma, ja lisäksi täällä on aivan mielettömän ihania ihmisiä töissä. Vastaanotto on ollut uskomattoman lämmin. Jos jokainen saisi töissään kuulla olevansa näin toivottu ja odotettu, niin työhyvinvointi olisi aivan eri tasolla, Hanna toteaa hymyillen.

– Olen aina ollut lähtijä. Vaikkei me lapsena matkusteltu, niin tein aina omia retkiä… Päätin muun muassa yöpyä kilometrien mittaisen kotitiemme jokaisessa talossa, Hanna naurahtaa. – Luulen, että matkailuun liittyy loputon uteliaisuus, kuten tähän työhönkin. Tässä työssä täytyy rakastaa ihmisiä ja olla kiinnostunut heidän tarinoistaan. Palkitsevinta ovat juuri ihmiset ja se, että voi olla heille avuksi. Se tekee itsellekin hyvää.

Hengellisyys on Hannalle koko elämän läpäisevä todellisuus.

– Ammennan voimaa luonnosta ja hiljaisuuden kulttuurista, pyrin käymään retriiteissä. Kehollisuus on tärkeää. Koen, että keho on hengellisyyden temppeli, ja siitä on pidettävä huolta. Hengellisyys on myös konkreettisia tekoja – ei vain abstrakti voima. Hengellisyyden elämistä arjen hetkissä.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen ja Hanna Similän kuva-albumi

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä