Julkaistu 16.9.2019
Teksti: Arja Laukkanen. Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto.
Joulukuussa 1921 Suomessa työskentelevä virolaissyntyinen luutnantti Caspar Dahl sai kirjeen Virosta. Pietariin muuttaneita pelastusarmeijalaisia oli tullut takaisin kotimaahansa, ja he halusivat aloittaa työn Virossa. Suomesta lähetettiin upseereita Paideen tunnustelemaan mahdollisuuksia. Pelastusarmeija toivotettiin tervetulleeksi, ja laillinen rekisteröintipäätös tehtiin 24. lokakuuta 1921, mutta toiminnan aloittaminen tyrehtyi sopivien tilojen puutteeseen. Vierailut Virossa jatkuivat. Suomen Pelastusarmeijan johtaja, komentaja Palmer, järjesti Virossa käydessään tapaamisia mm. Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin sekä sosiaali- ja sisäministerien kanssa. Komentajan pitämät ulkoilmakokoukset Tallinnassa, Tartossa ja Paidessa suomalaisten upseerien kanssa keräsivät suuret joukot kuulijoita. Vuonna 1923 komendantti Edla Hällström sai määräyksen Paideen. Työn käynnistäminen ei kuitenkaan vielä onnistunut.
Virolaisten piti odottaa Pelastusarmeijaa useita vuosia, kunnes vuonna 1927 oli mahdollista ”avata tuli”, niin kuin Pelastusarmeijassa sanotaan. Avajaiskokous pidettiin Tallinnassa 31. joulukuuta 1927. Toiminta rekisteröitiin Viron sisäministeriössä virallisesti 27. marraskuuta 1928 aluksi kansainvälisen päämajan ja Ruotsin alaiseksi yhdistykseksi. Suomeen määrätyt ruotsalaiset upseerit saivat määräyksen Latvian ja Viron Pelastusarmeijan johtajiksi, kunnes joulukuun lopulla 1927 toinen ruotsalaispariskunta sai vastuulleen toiminnan Virossa. Upseerien määräykset, koulutus ja monet vierailut pitivät yhteydet Suomeen ja Ruotsiin vahvoina. Vuonna 1937 Viron Pelastusarmeija liitettiin osaksi Suomen territoriota.
Hiljaisuuden ja uuden toivon aika
13 toimintavuoden jälkeen hiljaisuus laskeutui Pelastusarmeijan ylle Virossa. Vuonna 1940 maassa toimi 4 osastoa (paikallisseurakuntaa), Tallinnassa, Tartossa ja Rakveressa sekä 13 upseeria (kokoaikaistyöntekijää). Pelastusarmeijan työn lopettamisasiakirja allekirjoitettiin 4.7.1940.
Meritien avauduttua Helsingin ja Tallinnan välillä 1965 syttyi uusi toivo siitä, että Pelastusarmeija vielä uudelleen toimisi Virossa. Entisiin pelastusarmeijalaisiin saatiin yhteys, ja uskolliset soturit tulivat pitkienkin matkojen päästä yhteisiin kokoontumisiin Tallinnaan. Nämä taistelijat on jo ylennetty kirkkauteen, mutta heidän rukouksensa on kuultu. 1980-luvulla alkoivat viralliset tunnustelut mahdollisuuksista aloittaa työ Virossa.
Nyt on kulunut 24 vuotta siitä, kun Suomen Pelastusarmeija lähetti uudelleen upseereita Tallinnaan. Lokakuussa 1995 pidettiin juhlalliset avajaiset, ja Mittetulundüshing Päästearmee Eestis merkittiin Viron yhdistysrekisteriin 17.7.1996. Ensimmäinen oma keskus, Tallinnan Koplin osasto, vihittiin käyttöön 4.7.1998.
Mitä tapahtui, kun Pelastusarmeija tuli kaupunkiin univormuineen, torvineen ja rumpuineen? Ihmiset innostuivat asiasta. Mitä tapahtui, kun kaupunkiin tullut upseeri alkoi rohkeasti julistaa evankeliumin sanomaa? Ihmiset ottivat vastaan Jeesuksen ja liittyivät Pelastusarmeijan joukkoihin.
Samassa hengessä tänäänkin!
Sanomaa julistetaan, sosiaalista apua annetaan, ihmisiä kuntoutetaan ja jäseniä koulutetaan Pelastusarmeijan koko ihmisestä huolehtivassa toiminnassa edelleen. Lapsille ja nuorille järjestetään monimuotoista ohjelmaa ja koulutusta.
Viron Pelastusarmeija on saanut vahvistusta upseeristoonsa eri maista: Englannista, Georgiasta, Moldaviasta, USA:sta, Venäjältä ja Suomesta. Toiminnassa olevat työpisteet ovat Tallinnassa aluetoimisto, Koplin osasto ja kuntoutuskeskus Lootusemaja. Osastoja on lisäksi Jõhvissä, Narvassa, Tartossa ja Võrussa sekä leirikeskus Loksalla. Viron Pelastusarmeijalla on kuusi virolaissyntyistä upseeria, joista neljä on työmääräyksessä Virossa ja kaksi Suomessa.
Toivotamme Viron Pelastusarmeijalle Jumalan siunaamia tulevia vuosia.
