Suomessa partioliike oli jo toiminut muutaman vuoden, kun kesäkuussa 1917 Helsingissä, Temppelin osaston pihalla pidettiin ensimmäinen Suojeluspoikien (Skyddsgossarna) kokous. Pelastusarmeijan partiotoiminta Suomessa alkoi, ja noin 60 poikaa liittyi mukaan. Tuosta ryhmästä sai alkunsa yhä toiminnassa oleva partiolippukuntamme Tempelscouterna. Jo samana vuonna toiminta alkoi myös tyttöjen parissa. Pari vuotta myöhemmin Suojeluspoikien ja -tyttöjen tilalle tulivat Pelastuspartiopojat ja Pelastuspartiotytöt. Pian perässä seurasivat nuoremmille tytöille ja pojille suunnatut Päivänsäteet ja Valonpojat.
Pelastusarmeijan partiotoiminnalla oli oma, muista partiolaisista jonkin verran erottuva ohjelmansa. Yleisten partiotoiminnan periaatteiden ja partioaatteen keskeisen palveluajatuksen lisäksi toiminnassa korostui pelastus. Pelastusarmeijan partiolaisten tunnuksena olikin ”Pelastaa ja palvella”. Toiminnan nelinkertaiseen tarkoitukseen sisältyi sielun, mielen, ruumiin ja toisten ihmisten pelastus. Yleisten partiotaitojen oppimisen lisäksi partiolaisten odotettiin mm. osallistuvan säännöllisesti oman osastonsa pyhäkouluun. Keskeisiä koulutuksen aihepiirejä olivat mm. ensiapu ja hengenpelastus (mm. uimataito kuului pakollisiin luokkasuorituksiin), sekä luonnossa liikkumiseen kuuluvat taidot.
Vuosikymmenien varrella toiminta laajeni kymmenille eri paikkakunnille. Vuonna 1946 Pelastusarmeijan Partiopojat liittyivät Suomen Partiopoikajärjestöön, ja ohjelma sekä partiopuku yhtenäistettiin heidän kanssaan. Tyttöjen kohdalla sama tapahtui jonkin verran myöhemmin. Pelastusarmeijan partiolaiset omana ryhmittymänään on tarjonnut oman lisänsä yleiseen partio-ohjelmaan. Kymmenen vuoden välein pidettiin omia Pelastusarmeijan partiolaisten juhlaleirejä. Miltei vuosittain järjestettiin omia partiopäiviä, partiotaitokilpailuja ja osallistuttiin kansainvälisiin partioleireihin. Ryhmittymällä on oma tunnusmerkkinsä sekä Suomessa että Euroopan tasolla.
Etenkin alkuaikoina partiotoiminnan johtaminen oli innokkaiden pelastusupseerien ja -sotilaiden käsissä. Mm. kenraali Jarl Wahlström oli hyvin aktiivinen partiolainen. Moni upseeri sai myös ensikosketuksensa Pelastusarmeijaan partiotoiminnan kautta. Itse olen tästä hyvä esimerkki. Myös monet pelastussotilaat ovat tulleet mukaan partiotoiminnan kautta.
Viimeisten vuosikymmenien ohjelmassa on korostunut voimakkaasti palveluaate, ja Pelastusarmeija tarjoaa siihen erinomaiset puitteet. Partiolaiset ovat olleet mukana mm. joulupatavahteina, vierailleet eri työpisteissä esittämässä ohjelmaa, sekä olleet apuna eri tapahtumien käytännön palvelutehtävissä.
Siinä missä alkuvuosien lapsille ja nuorille partiotoiminta yhdistettynä osaston muuhun nuorisotyöhön tarjosi mielekästä ohjelmaa miltei päivittäin, tämän päivän haasteena on kilpailu monen muun harrastuksen sekä sosiaalisen median kanssa. Partiotoiminta on pienentynyt samoin kuin muukin nuorisotyö. Vapaaehtoisista partiojohtajista on pulaa. Tällä hetkellä meillä toimii Temppelin osaston tiloissa yksi partioryhmä, jossa on mukana partiolaisia ja johtajia sekä Tempelscouternasta että Pursitytöistä.
Vaikka toiminta onkin tällä hetkellä pientä, myös uusia rohkaisevia merkkejä on näkyvissä. Helsingin osastossa on pyritty uudelleen elvyttämään partiotoimintaa perheiden seikkailulauantai -toiminnan kautta. Tempelscouterna puolestaan tähyää mahdollisuuksia laajentaa toimintaa Helsingin alueen ulkopuolelle. Useamman vuoden tauon jälkeen kesällä pieni ryhmä on lähdössä Pelastusarmeijan kansainväliselle partioleirille Ranskaan. Mukana ryhmässä on myös joitakin nuoria partiolaisia, joille tämä on ensimmäinen kansainvälinen partioleiri.
Partio on tapa elää. Partiolaisten nykyinen tunnus ”Ole valmis – aina valmiina” sopii erittäin hyvin myös Pelastusarmeijan toimintaan. Aina valmiina uuteen seikkailuun, minne tie tulevaisuudessa sitten viekään – sekä meitä yksilöinä, että koko Pelastusarmeijan partiotoimintana.