Kirpputorien historia juontaa juurensa tuhannen vuoden taakse, sillä nykyisen Bangladeshin, Kiinan ja Intian alueilla harjoitettiin jo tuolloin kirpputoritoimintaan verrattavissa olevaa myyntiä. Nykyisen kaltaisen kirpputoritoiminnan synnystä on kilpailevia teorioita. Erään mukaan se alkoi 1700-luvun New Yorkissa, Manhattanin Maiden Lanella, josta 1800-luvulle tullessa oli kasvanut yksi kaupungin merkittävimmistä kauppapaikoista. Toisen näkemyksen mukaan nykyaikaisen kirpputorin synnyinpaikka on Pariisi, jossa käytettyjen tavaroiden kauppaa kutsuttiin 1860-luvulle tultaessa nimellä marché aux puces, joka merkitsee sananmukaisesti kirpputoria. Pariisin pohjoispuolelle Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustettu kirpputorialue on yhä toiminnassa.
Ensimmäisinä kirpputorikauppiaina voi Suomessa pitää lumppukauppiaita, jotka myivät käytöstä poistettuja vaatteita toreilla. Lumppukauppiaat olivat usein juutalaisia, ja esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla Turussa he saivat myydä tavaroitaan vain tietyllä alueella, kuten Puutorilla, joka sijaitsi kauempana keskustasta kuin varsinainen kauppatori.
Suomessa Pelastusarmeija sai ensikosketuksen kierrätystoimintaan jo sotien jälkeen. Ihmisten auttamisen halu oli suurta, ja Armeija sai paljon vaatteita lahjoituksena. Osa laitettiin myyntiin, ja näin saaduilla tuloilla pystyttiin tukemaan Suomen köyhiä monipuolisemmin.
1960-luvulla Suomeen perustettiin kaksi kirpputorimyymälöiden ketjua: Pelastusarmeija ja Emmaus. Pelastusarmeijan kirpputorit on edelleen Suomen laajimmalle levinnyt kirpputoriketju. Toiminta alkoi Helsingistä, ja liikkeitä on nyt 16 Helsingistä aina Ouluun asti.
Temppelin sotilas Kaj Silander toimi Pelastusarmeijan huoltotyön johtajana 1990-luvun alusta viime vuosikymmenen loppupuolelle. Noina vuosina kirpputoritoiminta muuttui suuresti. Aiempina vuosikymmeninä kirpputoreilla käyminen koettiin leimaavaksi. Niihin liittyi ajatus köyhyydestä. Toisten vanhojen vaatteiden käyttämistä pidettiin epämiellyttävänä, peräti säädyttömänä.
– 90-luvullakaan kirpputorilla käynti ei ollut vielä muotijuttu, vaan siellä käytiin vähän kuin salaillen. Sinne mentiin tarpeen vuoksi, ja muiden ei haluttu sitä tietävän, Kaj paljastaa.
– Nyt asiat ovat toisin, siitä on tullut muodikasta, ja ihmiset ymmärtävät kierrättämisen arvon.
Kaj muistelee, miten noina vuosina liikkeet siistiytyivät kovasti.
– Aiemmin oli vain laatikoita ja kasoja, joita sai penkoa. Laitoimme tuotteita kauniimmin esille. Tiloista tuli oikeita myymälöitä.
Muodin huipulle Pelastusarmeija pääsi vuonna 1998 järjestetyssä kierrätysvaatteiden muotinäytöksessä, jossa huippumallit esittelivät Pelastusarmeijan kirpputorien vaatteita Helsingin ydinkeskustassa. Tapahtuma oli menestys, ja se keräsi paljon yleisöä ja huomiota.
90-luvulla huoltotyön alaisuuteen kuului kirpputorien lisäksi myös sosiaalisen työn toimintoja, kuten Tampereen ja Oulun avustustoiminta. Helsingissäkin huoltotyö avusti avohuoltoasemaa jouluavustuspakettien kokoamisessa ja jakamisessa. Myös päihteidenkäyttäjille suunnattu miesten leiri kuului työn alaisuuteen.
– Muistan miten eräänä kesänä rakensimme miesten kanssa uimakopin, siinä oli puuhaa koko leirin ajaksi. He olivat käteviä käsistään.
Huoltotyö ojensi auttavan käden myös Viron suuntaan.
– Veimme vaatteita myös Viroon, jossa avasimme pieniä kirpputoreja. Kerran saimme Ruotsista ison lahjoituksen työvaatteita. Eräs rouva jäi erityisesti mieleen: hän tuli pellolta puhki kuluneissa vaatteissa, ja miten iloinen hän olikaan kunnon työpuvusta. Se on koskettava muisto.
Kirpputorit ovat nykyään suositumpia kuin koskaan ennen. Perinteisten kivijalkamyymälöiden lisäksi alaa ovat valloittaneet itsepalvelukirppikset, vintagevaatteita tarjoavat puodit ja nettikirppikset. Myös Pelastusarmeija elää ajassa mukana, ja tänä syksynä on alkanut uusien iCare hyväntekeväisyysmyymälöiden esiinmarssi.
