Pelastusarmeija syntyi 1800-luvun lopulla Itä-Lontoon kaduilla. William ja Catherine Booth kokivat työttömien, asunnottomien ja katulasten olevan ”heidän ihmisiään”. Itä-Lontoon Kristillinen Lähetys syntyi vuonna 1865 pelastamaan slummien asukkaita hengellisestä, aineellisesta ja moraalisesta kurjuudesta. Koska liikkeen piirissä uskoon tulleita entisiä juoppoja, rikollisia ja katunaisia ei otettu vastaan muissa seurakunnissa, he jäivät Kristillisen Lähetyksen työntekijöiksi.

Boothien usko oli ehdotonta: Jumalan kuului saada heissä kaikki! Tähän vaikutti myös heidän metodistitaustansa ja innostuksensa amerikkalaisesta pyhitysliikkeestä. Erityisesti Catherinea motivoi hänen perusteellinen Raamatun tuntemuksensa, raittiusaate ja pyrkimys täydelliseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon. William taas oli karismaattinen johtaja ja tiesi, mitä köyhyys on. Molemmat olivat hyviä puhujia.

Kristillisestä Lähetyksestä Armeijaksi

Kristillinen Lähetys kävi sotaa ihmisen ja yhteiskunnan pahuutta vastaan. Pelastussodan innoittamana omaksuttiin armeijakielestä lainattuja sanoja. Kerran Lähetyksen vuosiraporttia laatiessaan William Booth luonnehti järjestöä ”vapaaehtoisten armeijaksi”. Hänen poikansa Bramwell moitti vapaaehtoinen-sanaa, ja niinpä William kirjoitti ”vapaaehtoisten” tilalle ”pelastus” – Pelastusarmeija oli syntynyt! Vuonna 1878 otettiin virallisesti käyttöön uusi nimi, hiukan myöhemmin lippu, virkapuvut ja vaakuna sekä kilpilogo.

Uusi järjestö kohtasi kiivasta vastustusta. Iskelmistä uudelleen sanoitettu musiikki, huomiota herättävä evankelioimistyyli, sotilaallinen järjestys, naispappeus – kaikki oli uutta. Ihmisten raitistuessa alkoholin myyntituotot laskivat niin, että kapakoitsijat nousivat vastarintaan ja järjestivät väkivaltaisuuksia ja rähinöitä. Pelastusarmeijan räjähtävää kasvua ei silti hillinnyt mikään. Se alkoi nopeasti levittäytyä muihin maihin, usein naisten toimiessa pioneereina.

Vuosikymmeniä ajastaan edellä

Sosiaalisessa työssä Pelastusarmeija teki aivan uusia aloitteita. William Boothin ohjelma ”Pimein Englanti ja tie sieltä ulos” tähtäsi sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen lyhyessä ajassa. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Silti tulokset olivat vaikuttavia. Ohjelmaan kuului työnvälitystoimisto, kierrätystoimintaa, kadonneiden omaisten etsimistä, nykytermein ilmaistuna sosiaalista yritystoimintaa, ensisuojia ja asuntoloita, köyhien pankki ja vakuutusyhtiö sekä reilun kaupan periaattein toimivia yrityksiä, mm. tulitikkutehdas. Lainsäädäntöön vaikuttamalla toimittiin mm. ihmiskaupan uhrien hyväksi.

Pienestä vainottujen joukosta kasvaa kansan kunnioittama ”Rälläkkä”

Suomeen Pelastusarmeija tuli vuonna 1889, ensimmäisenä johtajanaan Constantin Boije ja pian hänen jälkeensä Hedvig von Haartman. Monet suomalaiset vaikuttajat pitivät Pelastusarmeijan jumalanpalvelusta meluisana jumalanpilkkana ja työtapoja paheksuttavina. Senaatti tyrmäsi Pelastusarmeijan rekisteröintihakemuksen. Poliisiviranomaiset kielsivät virkapuvun käytön ja jumalanpalvelukset. Jokunen upseeri (eli työntekijä) istui vankilassa, ja ulkomaalaisia työntekijöitä karkotettiin maasta. Palavasieluiset armeijalaiset jatkoivat kuitenkin evankelioimista ja palvelutyötään. Vainottunakin Armeija kasvoi ja laajeni kiivaasti. Moni kokouksissa rähinöitsijä löysi itsensä alttarilta rukoilemasta uutta elämää ja Jeesusta sydämeensä!

Suomalaisten hyväksynnän Pelastusarmeija sai sen sotien aikana tekemästä erittäin laajasta työstä mm. evakkojen parissa. Vuoden 1918 tapahtumien myllerryksessä Pelastusarmeija kykeni säilyttämään poliittisen puolueettomuutensa. Pelastusarmeijalaiset auttoivat yhtä lailla valkoisia kuin punaisiakin vankeja.

Tule Armeijamme joukkoihin!

Sotien jälkeen eteen on tullut uusia haasteita. Ihmisten tavoittaminen ja hädän lievittäminen vaatii uudenlaista luovuutta. Sosiaalista työtä siirretään laitoksista osastojen tehtäväksi, vaikka esim. asuntoloiden tarve näyttää pysyvältä. Kaipaamme lisää heitä, jotka uskovat, että Jumalan kuuluu saada heissä kaikki, ja jotka ovat valmiita kokopäiväiseen työhön Pelastusarmeijan upseerina. Jo nyt iloitsemme, että yhä useammat ihmiset tahtovat palvella vapaaehtoisina, tukea työtä taloudellisesti tai tulla jäseniksi. On monia tapoja kuulua Armeijamme joukkoihin.